Joukkuevoimistelijoiden kokemuksia valmentajistaan Espanjassa ja Suomessa

Abstract

Työelämän kehittämistehtävän aiheena oli tutkia joukkuevoimistelijoiden kokemuksia valmentajiensa toiminnasta Espanjassa ja Suomessa. Tutkimuksen tavoitteena oli saada valmentajat pohtimaan omaa toimintaansa urheilijoiden näkökulmasta, ja tältä pohjalta kehittämään valmennustoimintaansa laadukkaammaksi. Työn tilaaja oli Espanjan joukkuevoimisteluliitto, ja rinnakkaistutkimus tehtiin Tapanilan Erän voimistelujaostolle. Työn teoreettisessa viitekehyksessä paneudutaan valmennusosaamisen malliin, valmentajan osaamisalueisiin ja urheilijan kehittymiseen. Lisäksi tietoperustassa avataan valmentaja-arvioinnin keskeisiä käsitteitä sekä käsitellään joukkuevoimistelua Suomessa ja Espanjassa.

Tutkimuksen ensimmäinen osa toteutettiin kvantitatiivisena verkkokyselynä syksyllä 2016. Tutkimusaineiston kohderyhmänä toimi kahden joukkuevoimisteluseuran yli 12-vuotiaat urheilijat. Aineisto kerättiin Webropol-kyselynä. Voimistelijat arvioivat valmentajan toimintaa neliportaisella Likertin asteikolla. Aineisto koostui 12:sta vastauksesta Espanjasta ja 52:sta vastauksesta Suomesta. Tulokset esiteltiin valmentajille Webropolin omia tilastollisia menetelmiä käyttäen. Tutkimuksen toisessa vaiheessa käytettiin kvalitatiivista menetelmää. Valmentajille esitettiin 9 avointa kysymystä koskien urheilijoiden arvioita heidän valmennuksestaan. Kysymysten tarkoituksena oli ohjata valmentaja pohtimaan kyselyn tuloksia ja peilaamaan omia vahvuuksia ja heikkouksia urheilijoiden arvioihin sekä asettamaan itselleen tavoitteita heikkouksiensa parantamiseen ja vahvuuksiensa entistä tehokkaampaan hyödyntämiseen.

Tutkimus osoitti urheilijoiden kokevan valmentajiensa toiminnan pääosin positiiviseksi. Suomen ja Espanjan tulokset noudattivat pitkälti samaa linjaa. Suurimmaksi osaksi valmentajien omat näkemykset vahvuuksistaan ja heikkouksistaan näkyivät myös urheilijoiden arvioissa muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Urheilijoiden arvioiden perusteella jokaiselle valmentajalle määriteltiin valmennukselliset osa-alueet, joilla hänen osaamisessaan on eniten kehitettävää sekä alueet, joilla valmentajan osaaminen koetaan vahvimmaksi.

Tutkimus innoitti urheilijat ja valmentajat pohtimaan valmennuksellisia asioita ja käsittelemään niitä yhdessä. Valmentajat näkivät tutkimuksen tarpeelliseksi sekä mielenkiintoiseksi ja toivoivat vastaavaa kyselyä jatkossakin kausittaiseen valmennuksen seurantaan. Seurat voivat muodostaa kyselystä rutiinin, jolla saa helposti luotettavaa palautetta urheilijoilta. Valmentajien heikkojen ja vahvojen osa-alueiden tiedostamista voidaan käyttää hyväksi seurojen valmentajakoulutusten painopisteitä pohdittaessa. Jatkotutkimuksena kyselyä voisi hyödyntää myös muiden suomalaisten ja ulkomaisten joukkuevoimisteluseurojen keskuudessa sekä muiden lajien parissa. Haasteena oli joidenkin kysymysten vaikeaselkoisuus erityisesti nuorimmille vastaajille. Jatkotutkimuksessa kysymyksiä voidaan karsia ja yksinkertaistaa.