Vårdpersonalens kunskaper i mötet med person utsatt för sexuellt övergrepp

Abstract

Både män och kvinnor kan bli offer för ett sexuellt övergrepp. I de flesta fall är det dock kvinnorna som utsätts för sexuella övergrepp. Vårdpersonalen är i många fall de personer som först möter offret. En rättsmedicinsk undersökning görs vanligen på offret (i vissa situationer även på den misstänkte gärningsmannen). I samband med undersökningen tillvaratas prover som bevismaterial för ett brott som skett. Vårdpersonalen har nödvändigtvis inte tillräckliga eller adekvata kunskaper i bemötande av person utsatt för ett sexuellt övergrepp.

Syftet med denna studie var att utveckla vårdprocessen av person utsatt för sexuellt övergrepp. En kvantitativ och kvalitativ metodkombination användes för att insamla data om vårdpersonalens kunskaper och upplevelser i mötet med person utsatt för sexuellt övergrepp. Datainsamlingen gjordes med en enkät med öppna och slutna frågor. Den kvantitativa delen redovisas med deskriptiv statistik. Den kvalitativa delen bearbetas med innehållsanalys. Den teoretiska referensramen för studien är Benner, P. teori från Novis till Expert och Eriksson, K. teori om helhetsvård.

Informanterna (n=29) i studien representerade 32% av vårdpersonalen på en akutmottagning i västra Finland. I resultatet ses att det finns ett behov av tilläggsskolning oberoende av ålder, utbildning och arbetserfarenhet. I bemötandet upplever vårdpersonalen speciellt den rättsmedicinska undersökningen som besvärlig. Förbättrade anvisningar kunde hjälpa vårdpersonalen att på ett förtroendefullt sätt bemöta person utsatt för sexuellt övergrepp.

Sekä miehet ja naiset voivat joutua seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Naisten osuus on kuitenkin suurin joutua seksuaalisesti hyväksikäytetyksi verrattuna miehiin. Hoitohenkilökunta tapaa monsesti uhrin ensimmäisenä. Oikeuslääketieteellinen tutkimus tehdään uhrille (ja joskus myös epäillylle tekijälle). Tutkimuksessa kerätään näytteitä todisteeksi siitä, että rikos on tapahtunut. Hoitohenkilökunnalta puuttuu monesti kokemus tästä potilasryhmästä.

Opinnäytetyön tavoite oli kehittää seksuaalista hyväksikäyttöä kokeneen henkilön hoitolinjaa. Kartoittaakseni hoitohenkilökunnan taidot ja kokemukset uhria kohdatessa, käytin määrällistä ja laadullista lähestymistapaa. Tiedot keräsin kyselykaavakkella avoimilla ja suljetuilla kysymyksillä. Teoreettisena taustatietona käytin Benner, P. teoria Noviisista Experttiin ja Eriksson, K. teoria kokonaishoidosta.

Tutkimusryhmä (n=29) edusti 32% koko päivystyksen henkilökunnasta yhdessä Länsi- Suomessa sijaitsevassa keskussairaalassa. Tuloksissa nähdään lisäkoulutuksen tarvetta hoitohenkilökunnan iästä, koulutustaustasta tai työkokemuksesta riippumatta. Kohtaamisessa koettiin varsinkin oikeuslääketieteellinen tutkimus hankalaksi. Parannettu ohjeistus voisi auttaa hoitohenkilökuntaa kohtamaan paremmin seksuaalista väkivaltaa kokeneen henkilön.

Man, and women can become subject for sexual abuse, however the number of women are greater. Healthcare personals i.e., practical nurse, registered nurses and specialist nurses are usually the first to meet the sexual abused person. Among other exam a forensic exam is conducted to the victim (and sometimes even to the suspected abuser) to collect DNA sample as an evidence for the crime. However, healthcare personal does not necessary have an adequate knowledge and the ability to have successful and trustful encounter with the abused person. The theoretical framework of this study is based on Benner, P. theory from Novice to Expert and Eriksson, K. theory of Caring.

The aim of this study was to develop a nursing care process for sexually abused person. The methods used were both qualitative and quantitative to gather enhanced data about healthcare personals knowledge and attitude when meeting the sexually abused person. Data were collected with the help of questioner, with open and closed questions. The quantitative part was analyzed by descriptive statistics and the qualitative part where analyzed by content analysis methods.

The group of informants (n=29) represent 32% of the healthcare personal at the emergency department (ED) at a central hospital in west of Finland. The main results indicate a clear need for further education and training for the healthcare personal working in the ED. This need is not depending on age, previous education or work experience. Moreover, the encounter with the abused person was difficult mainly when conducting the forensic exam therefore improved guidline from nursing perspective is needed with clear pathway to meet the needs of those person within the nursing process.