MUODOSTA TOISEEN – VALOKUVAN JA KALLIGRAFIAN SUHTEESTA

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on tutkia valokuvan ja kalligrafian suhdetta. Lopputyö sisältää kolme valokuvaa ja kolme niiden pohjalta tehtyä kalligrafiatyötä. Omat luontoaiheiset valokuvani toimivat lähtökohtana ja kalligrafiat herättävät kysymyksen samankaltaisuudesta, jatkumosta tai epätäydellisyydestä. Valokuvan ja kalligrafian vuoropuhelussa ja yhdistämisessä ei ole mitään uutta. Valokuvaa on käytetty kalligrafisen työn lähtökohtana ja inspiraationa. Omassa työssäni ne ovat tasaveroiset elementit tai valokuva on voimakkaampi – se voisi olla yksinään olemassa, mutta kalligrafiatyö välttämättä ei. Valokuvien teemat ovat vanitas eli kuvataiteessa kuolemasta ja kuihtumisesta muistuttavat asiat, luonnon muodot, epätäydelli- syys ja graafisuus. Tarkoitus ei ollut luoda kalligrafiatöihin valokuvien mukaista pintastruktuuria, vaan hakea valokuvista inspiraatiota tekstien muotoon. Töiden tekstit ovat kuvataiteilija Agnes Martinin ajatuksia taiteilijuudesta, koska hän pohtii täydellisyyden ja epätäydellisyyden suhdetta sekä inspiraation merkitystä. Kirjaimistoksi valikoitui roomalaisiin suuraakkosiin pohjautuva lapidar antiikva, joka pelkistettynä tai- puu valokuvien muotokieleen ja antaa viivalle mahdollisuuden elää epävarmasti.

The purpose of this thesis is to examine the relationship between photography and calligraphy. My three photographs, representing the theme of vanitas, as well as different forms and the graphic line are the starting point, with calligraphy subjected to them. I wanted to study the imperfections of the hand drawn line and see it in context with photographs. The chosen texts by Agnes Martin reflect my thoughts on inspiration and incompleteness.