Konservativ behandling av adolesent idiopatisk skolios : En studie i fysioterapispecifik träning och korsettbehandling som enskilda behandlingsformer

Abstract

Detta arbete gjordes på beställning av Barnklinikens fysioterapiavdelning. Syftet med arbetet var dels att reda ut hur Barnklinikens korsettvård för patienter med adolesent idiopatisk skolios (AIS) påverkar ryggens rörlighet, dels att undersöka hurdan evidens det finns för fysioterapispecifik träning som behandlingsform för AIS. Barnklinikens nuvarande konservativa vård av AIS är observation, vid behov följt av korsettbehandling. Det finns evidens för att korsettvård leder till minskad rörlighet i ryggraden, men fysioterapeuterna vid Barnkliniken har upplevt att detta inte sker i praktiken. En analys gjordes av mätresultat insamlade av Barnklinikens fysioterapeuter i samband med fysioterapibesök för patienter med AIS. Gällande fysioterapispecifik träning har det inte tidigare funnits evidens som skulle stöda dess användning i behandlingen av AIS. Litteraturanalysen baserar sig på Forsberg & Wengströms (2013) metoder, medan den praktiska delen baserar sig på Vilkka & Airaksinens (2003) metoder. Patientmängden (N=15) för den praktiska delen av arbetet var för låg för att kunna dra säkra slutsatser om hur korsettbehandlingen påverkar ryggens rörlighet hos Barnklinikens patienter, men resultaten tyder på att ingen förändring sker. Av de metoder för fysioterapispecifik träning som behandlats i detta arbete är Scientific Exercise Approach to Scoliosis (SEAS) den enda som både har bra evidens och vars intervention kunde tänkas vara anpassbar till Barnklinikens resurser. Aktiv hållningskorrigering verkar vara en fysioterapispecifik övning som kunde passa för Barnklinikens patienter. Mera RCT-studier av hög kvalitet krävs för att få god evidens för flera av de fysioterapispecifika träningsmetoderna.

Tämä opinnäyte on tehty tilaustyönä Lastenklinikan fysioterapiaosastolle. Työn tarkoitus oli selvittää miten korsettihoito vaikuttaa selän liikkuvuuteen Lastenklinikan nuorten idiopaattisen skolioosin (adolescent idiopathic scoliosis, AIS) potilailla ja selvittää millaista tieteellistä näyttöä fysioterapiaspesifillä harjoittelulla on AIS potilaiden hoidossa. Tällä hetkellä Lastenklinikan hoitokäytäntö on seuranta, jonka jälkeen aloitetaan tarvittaessa korsettihoito. Korsettihoidon negatiivisesta vaikutuksesta selän liikkuvuuteen on tieteellistä näyttöä, mutta Lastenklinikan fysioterapeuttien kliinisen kokemuksen mukaan negatiivista muutosta ei tapahdu. Olen analysoinut Lastenklinikan fysioterapeuttien keräämiä mittaustuloksia AIS potilaiden fysioterapiakäynneiltä. Fysioterapiaspesifin harjoittelun tehokkuudesta AIS potilaiden hoidossa ei ole aikaisemmin löytynyt tieteellistä näyttöä. Kirjallisuusanalyysi perustuu Forsberg & Wengströmin (2013) menetelmiin ja käytännön osuus työstä perustuu Vilkka & Airaksisen (2003) menetelmiin. Potilaiden määrä (N=15) työn käytännön osuudessa ei ole riittävä tekemään mitään varmoja johtopäätöksiä, mutta tulokset viittaavat siihen, ettei korsettihoito vaikuta selän liikkuvuuteen. Tässä työssä käsitellyistä fysioterapiaspesifeistä harjoittelumuodoista, Scientific Exercise Approach to Scoliosis (SEAS) on ainoa, josta löytyy hyvää tieteellistä näyttöä, ja voisi olla sovellettavissa käytännössä Lastenklinikan resursseja huomioon ottaen. Aktiivinen ryhdin korjaaminen on fysioterapiaspesifi harjoite, joka saattaisi sopia Lastenklinikan AIS potilaille. Lisää hyvänlaatuisia RCT-tutkimuksia tarvitaan, jotta useammasta fysioterapiaspesifistä harjoittelumuodosta saataisiin tieteellistä näyttöä.

This study was commissioned by the physiotherapy department of the Children’s Hospital in Helsinki. The purpose was twofold: to study how the brace treatment for children with adolescent idiopathic scoliosis (AIS) as the Children’s Hospital affects their back mobility and to find out if there is scientific evidence for physiotherapy specific exercise as a form of treatment for AIS. The current form of treatment for AIS at the Children’s Hospital is observation followed by brace treatment. Literature shows evidence of brace treatment reducing back mobility, but the physiotherapists at the Children’s Hospital have not experienced this in a clinical setting. An analysis was made of measurements gathered by the Children’s Hospitals physiotherapists during the physiotherapy sessions of children with AIS. Previously the literature has not shown scientific evidence supporting the use of physiotherapy specific training as a treatment method of AIS. The review of literature was made based on the methods of Forsberg & Wengström (2013) and the practical part of this thesis was done based on the methods of Vilkka & Airaksinen (2003). The amount of patients (N=15) for the practical part of this thesis was too small to make any certain conclusions about how brace treatment at the Children’s Hospital affects back mobility, but the results suggest that no significant changes occur during treatment. Of the methods of physiotherapy specific training that were included in this study, Scientific Exercise Approach to Sco-liosis (SEAS) is the only one that both has strong scientific evidence and which might be adjustable to the resources available at the Children’s Hospital. Active postural correction is a physiotherapy specific exercise which could be suitable for the AIS patients at the Children’s Hospital. More high quality randomized controlled trials are needed to get good scientific evidence for more of the physiotherapy specific methods of training as treatment for AIS.