Sairaanhoitajan erityisosaaminen päivystyksessä : Hoidon tarpeen arvioinnin sekä sairaanhoitajan vastaanottotoiminnan kehittäminen

Abstract

Päivystyshoidon tulee taata korkealaatuinen, oikea-aikainen ja yhdenvertainen hoito, jonka edellytyksenä on riittävä asiantuntemus. Päivystyksessä tulee työskennellä kokenut, osaava ja alueen toimintatavat tunteva henkilöstö. Osaaminen edellyttää jatkuvaa henkilökunnan kehittämistä lisäkoulutuksen avulla. Päivystyksen tärkein tehtävä on hoitaa päivystyshoitoa tarvitsevat potilaat. Kattava triage on kehittynein potilasluokittelun ja kiireellisyyden määrittämisen tapa. Päämääränä on saada jokaiselta potilaalta lyhyessä ajassa riittävä tietopohja hoidon tarpeen ja kiireellisyyden määrittämiseksi.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää Valkeakosken sairaalan päivystyksessä tapahtuvaa hoidon tarpeen arviointia Emergency Severity Index (ESI)-kiireellisyysluokituksen pohjalta. Tarkoituksena oli myös analysoida potilaskertomusten pohjalta sairaanhoitajan vastaanottokäyntejä, sekä selvittää onko toimittu päivystyksen hoitoprotokollien mukaisesti. Lisäksi tarkoituksena oli kouluttaa triagehoitajia saatujen tietojen pohjalta.

Opinnäytetyön kohderyhmänä ovat päivystyksen sairaanhoitajat, jotka työskentelevät triagessa sekä sairaanhoitajan vastaanotolla. Keräsimme aineistoa analysoimalla potilaskertomuksia. ESI-luokituksen osalta analysoimme yhteensä 300 potilastapausta sekä sairaanhoitajan vastaanottokäyntien osalta 50 potilastapausta. Keräsimme aineistoa myös tekemällä triagehoitajille alku- ja loppukartoituskyselyt, jotka koostuivat case-testeistä. Kartoitusten välissä järjestimme heille koulutustapahtuman, jonka painopisteitä olivat ESI-luokitus ja potilaan kliininen tutkiminen. Koulutuksen tavoitteena oli kehittää ja yhtenäistää hoidon tarpeen arviointia sekä hoitajien kliinisiä taitoja potilaan tutkimisen osalta. Hoitajien taitojen kehittymisen myötä tavoitteena oli parantaa koko päivystys-toiminnan sujuvuutta sekä potilasturvallisuutta.

Potilaskertomusanalyysien perusteella puutteita oli kiireellisten eli ESI2-potilaiden tunnistamisessa sekä potilaiden tutkimisessa sairaanhoitajan vastaanotolla. Kyselyjen perusteella triagehoitajien tekemien ESI-luokitusten oikeellisuus parani 12% alkukartoituksesta loppukartoitukseen. Sairaanhoitajan vastaanottokäyntien osalta hoitajien osaaminen pysyi lähes muuttumattomana. Koulutustapahtuman jälkeen on ollut havaittavissa positiivista muutosta triagehoitajien asenteissa sekä kiireellisyysluokituksen että sairaanhoitajan vastaanottokäyntien tekemiseen.

Jatkotutkimusehdotuksena on analysoida potilaskertomuksia uudelleen, onko ESI-luokitus ja työskentely sairaanhoitajan vastaanotolla parantunut alkukartoitukseen nähden. Kehittämisehdotuksena on työpaikkakoulutusten säännöllinen järjestäminen.

The purpose was to survey the success of the triage nurses in Valkeakoski Hospital Emergency Department in triage. The success was evaluated by the validity of chosen Emergency Severity Index (ESI). The aim was also to analyze the acute care nurse appointments based on the medical reports and to find out if the nurses have acted accord-ing to the guidelines. The data were analyzed using qualitative content analysis. Another aim was to train nurses based on the survey results in the success of triage and acute care nurse appointments. The target group was the triage nurses who also work as acute care nurse practitioners. The data were also collected from an inquiry based on two case tests that the triage nurses answered. The tests were performed to determine the starting point and finishing point after the training.

The aim of the training was to improve and standardize the nurse’s knowledge and skills when working in triage and in acute care nurse appointment. By doing these, the larger goal was to achieve a better functioning emergency department and to ensure immediate care for those patients who need urgent care.

The results reveal that identifying the critically ill, ESI level-2, patient was difficult and the patient’s examination was insufficient in acute care nurse appointments. After the training the results in choosing the right ESI-level were 12% better.

Further studies on the subject could analyze the medical reports again to clarify if the categorizing has improved and if patients’ examinations have improved. The suggestion for further development is that on-the-job training would be organized regularly.