Vanhempien kokemuksia perhekeskeisyyden toteutumisesta lapsen kuntoutusprosessin aikana

Abstract

Lasten kuntoutus on muuttunut viimeisten vuosikymmenten aikana, sairauskeskeisestä ajattelumallista toiminnalliseksi harjoitteluksi. Lasten kuntoutus on osa lapsen, hänen perheen ja lähiyhteisön arkea, ja se tulisi sovittaa yhteen lapsen kasvatuksen ja opetuksen kanssa. Vaikka lasten kuntoutus on muuttunut 2000-luvulla perhekeskeiseksi, vanhemmat eivät vieläkään ole tasavertaisia kumppaneita lapsen kuntoutuksen suunnittelussa ja toteutuksessa. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää kuntoutusta saavan lapsen vanhempien kokemuksia perhekeskeisen työskentelyn toteutumisesta lapsen kuntoutusprosessin aikana. Opinnäytetyössä vanhempien kokemuksien aineistonhankintamenetelmänä oli kirjallisuuskatsaus. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Opinnäytetyön tulosten mukaan kuntoutusta saavan lapsen vanhemmat kannattivat tiivistä yhteistyötä ammattilaisten kanssa. Kuntoutusta saavan lapsen vanhempien tulisi saada ammattilaisilta riittävästi tietoa ja ohjausta lapsen sairaudesta tai vammasta, kuntoutuksen tavoitteiden asettamisesta, sekä kuntoutusmahdollisuuksista. Opinnäytetyön tulokset osoittivat, että moniammatillista yhteistyötä eri tahojen välillä tulisi lisätä. Tiivis moniammatillinen yhteistyö parantaisi sekä lapsen että perheen yksilöllisen tilanteen ja tarpeen huomioimista. Tutkimustulokset osoittivat, että vanhemmat kantoivat vastuun lapsen kuntoutuksen koordinoinnista. Vanhempien vastuuta kuntoutuksen koordinoinnissa voitaisiin vähentää, nimeämällä lapselle ja perheelle kuntoutus- tai palveluohjaaja.

Paediatric rehabilitation has changed during the last decades from the medical care of an illness to functional practice. Paediatric rehabilitation is part of children’s, their families’ and communities’ everyday life and it should be integrated with the upbringing and education of children. Even if paediatric rehabilitation has become family-centred in the 2000’s, parents still have an unequal partnership in the planning and implementation of their child’s rehabilitation. The aim of the thesis was to examine parental experiences of family-centeredness during the rehabilitation process of their child. The data collection method of parental experiences in the thesis was a literature review. The data were analysed by using data-based content analysis. According to the results of the thesis, the parents of a child receiving rehabilitation favoured close collaboration with the professionals. The parents should receive enough information and counselling from the professionals related to the child’s illness or injury. Moreover, this information and counselling should address the goals of rehabilitation and rehabilitation possibilities. The results of the thesis showed that multi-professional collaboration between different service providers should be added. Close multi-professional collaboration would improve the consideration of the both child’s and family’s individual situation and needs. The re-search results showed that the parents were responsible for coordinating their child’s rehabilitation. The parents’ responsibility of coordinating rehabilitation could be reduced by appointing a rehabilitation counsellor or service counsellor for the child and family.