"Se olis niinku jokaselle ihmiselle tärkeetä" : mielenterveyskuntoutujien kokemuksia liikunnasta

Abstract

Mielenterveyskuntoutujilla tulisi olla yhtäläinen mahdollisuus harrastaa liikuntaa kuntoutuksen ulkopuolella kuin muullakin väestöllä. Kunnat järjestävät runsaasti erilaisia erityisliikunnan ryhmiä, mutta mielenterveyskuntoutujille liikuntatoimintaa on vähän. Liikunta on helppo ja halpa tapa hoitaa mielenterveyttä. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia mielenterveyskuntoutujien kokemuksia liikunnasta. Tavoitteena oli saada tietoa kuntoutujilta itseltään siitä, millainen liikunta on mielekästä, jotta voitaisiin kehittää heille suunnattuja liikuntatuokioita asukaslähtöisesti.

Opinnäytetyö on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus, jossa käytettiin teemahaastattelumenetelmää. Yhteistyötahona toimi Kuusimäen palvelukoti. Haastattelut toteutettiin Kuusimäen palvelukodin kuuden asukkaan kanssa heidän kotonaan.

Saatujen tulosten mukaan, asukkaat kokivat liikunnan pääosin myönteisenä. Usean teeman kohdalla tärkeäksi asiaksi nostettiin yhdessä liikkuminen ja liikkuminen oman jaksamisen mukaan. Haastatteluissa tuli esiin myös oppikoulun epämiellyttävät liikuntakokemukset, joiden vaikutus ulottuu näihin päiviin asti. Kuntoutujat toivat myös esiin ideoita ja ehdotuksia Kuusimäen liikuntatuokioiden kehittämiseksi.

Mental health rehabilitees should have equal opportunities to take part in physical exercise. Municipalities organize various special exercise groups. However, for mental health rehabilitees, there are very few available. Physical exercise is an easy and inexpensive way to contribute in taking care of the individuals´ mental health. The main purpose of this thesis was to discover how mental health rehabilitees experience physical exercise and to study and record information from them about the exercises they prefer. This enables to develop exercise classes to fit their needs based on their view-point of what is comfortable and what works for them.

This study was qualitative in nature. The data were collected through theme interviews of six mental health rehabilitees in Kuusimäki. The study was carried out in Kuusimäki full service living facility.

The results indicated that the mental health rehabilitees of Kuusimäki experienced physical exercise in a positive way. Two themes that were emphasized throughout the course of the interview process were: exercising together as a group and exercising by using their own strength. Another common factor was the fact that there were several bad experiences that were brought to light while discussing taking part in school exercise when they were younger. Furthermore, rehabilitees contributed ideas and proposals for the development of exercise classes in Kuusimäki.