Omahoitajuus, kirjaaminen ja raportointi : psykiatrisen hoitotyön alueen hoitajien näkemyksiä

Abstract

Selvityksen tarkoituksena oli psykiatrian alueen hoitohenkilökunnan käsitysten kuvaaminen omahoitajuudesta, kirjaamisesta ja raportoinnista. Tehty selvitystyö on ollut Pirkanmaan sairaanhoitajaopiskelijoiden (AMK) opintoihin kuuluva opinnäytetyö, joka toteutettiin yhdessä Pirkanmaan sairaanhoitopiirin psykiatrisen hoitotyön edustajien kanssa.

Tutkimusmenetelmänä oli kvantitatiivinen tutkimusmenetelmä. Aineiston keruu tehtiin selvitystä varten laaditulla kyselylomakkeella. Aineisto (n=260) analysoitiin yksiulotteisilla jakaumilla, ristiintaulukoinnila ja sisällön erittelyllä.

Tehdyn selvitystyön perusteella voidaan todeta Pirkanmaan sairaanhoitopiirin psykiatrian alueen hoitohenkilökunnan kokevan yksilövastuisen hoitotyön ja omahoitajuuden toteutuvan pääsääntöisesti hyvin. Enemmistö kuitenkin kaipasi jotain muutosta omahoitajakäytäntöön. Kaikista vastaajista hieman yli puolet kaipasi enemmän aikaa potilaan kanssa. Nykyistä kirjaamisen laatua ei pidetty riittävän korkeana niin, että kirjallinen raportointi korvaisi suullisen. Tuloksista nousi esille hoitohenkilökunnan koulutuksen tarve nykyisin käytössä olevien tietojärjestelmien käyttöön. Hiljaiseen raportointikäytäntöön ei suhtauduttu myönteisesti. Hiljaiseen raportointiin liittyi paljon ennakkoluuloja ja myös virheellistä tietoa. Hiljaisesta raportoinnista tarvittaisiinkin lisäkoulutusta.

The aim of the survey was to describe nurses’ conceptions on primary nursing, reporting and documentation in mental health nursing. This survey was done in co-operation with Pirkanmaa Hospital District.

Data was gathered with a questionnaire developed for this purpose, altogether 260 nurses answered. Data was analyzed with quantitative methods: one-dimensional distributions, cross-tabulation and quantitative content analysis.

According to results nurses think that primary nursing is working well in the mental health nursing. However most of the respondents wanted to have some changes in the practices, like more time with patients. Quality of written documentation wasn’t considered very high, this could also prevent a change to silent reporting. The need for education in IT was clearly established in the results. There were many contradictions and also false information about silent reporting. If silent reporting should be a reporting method in the future, more education is needed about the issue for nurses.