Seksuaaliopetus 9-16 -vuotiaille kehitysvammaisille
Lukumies, Noora; Luoti, Heidi; Rantalaiho, Tiia (2009,2010)
Lukumies, Noora
Luoti, Heidi
Rantalaiho, Tiia
Turun ammattikorkeakoulu
2009,2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201003195804
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201003195804
Tiivistelmä
Autismin kirjoon kuuluvia kehityshäiriöitä ovat autismi, Aspergerin oireyhtymä, Touretten syndrooma, Rettin oireyhtymä ja disintegratiivinen kehityshäiriö (Seppälä 2007 [viitattu 9.10.2008]). Näille yhteisiä piirteitä ovat kommunikaatiovaikeudet, ongelmat vuorovaikutuksessa ja sosiaalisissa suhteissa (Virtanen 2000, 20). ADHD määritellään yläkäsitteeksi erilaisille tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriöille, joille ominaista on käyttäytymisen impulsiivisuus, kärsimättömyys ja vaikeus keskittyä (Leslie ym. 2008, 163; Michelsson ym. 2000, 17). Kehitysvammaisen oppilaan oppimisvaikeuksia pyritään helpottamaan erilaisin keinoin, kuten strukturoimalla opetus (Ikonen & Suomi 1998b, 161-163), tukemalla oppimismotivaatiota (Ikonen & Höylä 1999, 213-214) ja valitsemalla jokaiselle sopivat kommunikaatio- (Matero 2004a, 228) ja opetusmenetelmät (Ikonen & Suomi 1998b, 155) sekä jokaiselle sopiva oppimateriaali (Fadjukoff 2003, 168-169).
Seksuaalisuuden määritelmissä olennaista on seksuaalisuuden moninaisuus: seksuaalisuus on koko elämän kestävä ja kehittyvä ominaisuus, johon vaikuttavat monet tekijät (Bildjuschkin & Ruuhilahti 2008, 10-11). Kehitysvammaisilla vamma voi vaikeuttaa seksuaalisuden ilmaisemista ja kokemista, ja kehitysvammaisten seksuaalitiedot ovat usein puutteellisia, joten seksuaalisuudesta on tärkeä antaa tietoa kehitysvammaisille (Niinivirta 2008). Seksuaaliopetukseksi määritellään seksuaalitiedon opettaminen ryhmälle (Bildjuschkin & Ruuhilahti 2008, 16).
Projekti sai alkunsa toukokuussa 2008, jolloin Hakastaron koululta tuli pyyntö seksuaaliopetustuntien pitämisestä. Hakastaron koulu on Salossa sijaitseva peruskoulu 6-18 -vuotiaille kehitysvammaisille (Rintala 9.9.2008, henkilökohtainen tiedonanto). Projektin tehtävä oli toteuttaa oppitunnit murrosikään, puhtauteen ja seurusteluun liittyvistä asioista ja tavoitteena on lisätä Hakastaron koulun oppilaiden tietotasoa seksuaalisuuteen liittyvistä aiheista. Edellä mainitut oppituntien aiheet valikoituivat Hakastaron koulun tarpeiden ja kirjallisuuskatsauksen perusteella. Oppitunteja pidettiin kolme kahdelle eri ryhmälle, jotka olivat selvästi eritasoisia.
Jatkossa tietoa kehitysvammaisten seksuaaliopetuksesta ja kehitysvammaisille suunnattua seksuaalikasvatusmateriaalia tarvittaisiin lisää kaikkien kehitysvammaisten parissa työskentelevien ja kehitysvammaisten läheisten saataville. Kehitysvammaisille suunnattua seksuaaliopetusta tulisi lisätä, jotta kehitysvammaisten tietotaso seksuaalisuudesta lisääntyisi. Lisäksi seksuaaliopetukseen liitetyllä turvakasvatuksella voitaisiin mahdollisesti ehkäistä hyväksikäyttötapauksia.
Seksuaalisuuden määritelmissä olennaista on seksuaalisuuden moninaisuus: seksuaalisuus on koko elämän kestävä ja kehittyvä ominaisuus, johon vaikuttavat monet tekijät (Bildjuschkin & Ruuhilahti 2008, 10-11). Kehitysvammaisilla vamma voi vaikeuttaa seksuaalisuden ilmaisemista ja kokemista, ja kehitysvammaisten seksuaalitiedot ovat usein puutteellisia, joten seksuaalisuudesta on tärkeä antaa tietoa kehitysvammaisille (Niinivirta 2008). Seksuaaliopetukseksi määritellään seksuaalitiedon opettaminen ryhmälle (Bildjuschkin & Ruuhilahti 2008, 16).
Projekti sai alkunsa toukokuussa 2008, jolloin Hakastaron koululta tuli pyyntö seksuaaliopetustuntien pitämisestä. Hakastaron koulu on Salossa sijaitseva peruskoulu 6-18 -vuotiaille kehitysvammaisille (Rintala 9.9.2008, henkilökohtainen tiedonanto). Projektin tehtävä oli toteuttaa oppitunnit murrosikään, puhtauteen ja seurusteluun liittyvistä asioista ja tavoitteena on lisätä Hakastaron koulun oppilaiden tietotasoa seksuaalisuuteen liittyvistä aiheista. Edellä mainitut oppituntien aiheet valikoituivat Hakastaron koulun tarpeiden ja kirjallisuuskatsauksen perusteella. Oppitunteja pidettiin kolme kahdelle eri ryhmälle, jotka olivat selvästi eritasoisia.
Jatkossa tietoa kehitysvammaisten seksuaaliopetuksesta ja kehitysvammaisille suunnattua seksuaalikasvatusmateriaalia tarvittaisiin lisää kaikkien kehitysvammaisten parissa työskentelevien ja kehitysvammaisten läheisten saataville. Kehitysvammaisille suunnattua seksuaaliopetusta tulisi lisätä, jotta kehitysvammaisten tietotaso seksuaalisuudesta lisääntyisi. Lisäksi seksuaaliopetukseen liitetyllä turvakasvatuksella voitaisiin mahdollisesti ehkäistä hyväksikäyttötapauksia.