CP-projektets inverkan på planeringen av habilitering för barn med cerebral pares : En registerstudie med innehållsanalys

Abstract

Under åren 2008-2015 pågick ett arbete vars syfte var att göra planeringen av habilitering för barn med cerebral pares mer enhetlig. Endast i Finland har det funnits 217 olika bedömningsinstrument för barn med CP och sättet att göra upp habiliteringsplaner har sett olika ut på olika håll i landet. (CP-projektet) Detta examensarbete är ett fortsättningsprojekt på detta nationella CP-projekt och syftet var att utvärdera om vårdpersonalens utbildning i användning av ICF och GAS gjorde planeringen av habilitering mer enhetlig. Forskningen fokuserade på delområdena beskrivning av funktionsförmåga, användning av bedömningsinstrument, planering av intervention och målsättning. Tio slumpmässigt valda barns habiliteringsplaner från tre olika tillfällen analyserades genom att använda en checklista utformad av CP-projektet och genom att länka till ICF och jämföra vilka ICF-koder som använts i respektive habiliteringsplan och på detta sätt jämföra om planerna i slutändan var mer enhetliga. Författarna gjorde analysen först skilt och därefter jämfördes de sinsemellan. Materialet bestod av habiliteringsplaner från både sjukhus och en specialskola. Resultaten visade att beskrivning av funktionsförmåga, planering av intervention och målsättning blivit mer enhetliga i och med att det mest relevanta angående beskrivningen av funktionsförmågan och målsättningen beskrevs. Även bedömningsinstrumentens antal minskade. Resultatet av detta examensarbete kan dock vara missvisande på grund av att alla sista habiliteringsplaner var gjorda på samma ställe och därmed inte ger en helhetsbild av CP-projektets egentliga påverkan på planeringen av habilitering. Generella slutsatser kan på grund av det begränsade materialet inte dras av resultaten från detta examensarbete, men resultaten stöder målsättningen med CP-projektet. För att få generaliserbara resultat behövs fortsatt forskning som analyserar material från flera olika instanser.

Vuosina 2008–2015 oli käynnissä projekti, jonka tarkoituksena oli yhtenäistää CP-vammaisten lasten kuntoutuksen suunnittelu. Pelkästään Suomessa käytettiin 217 erilaista arviointimenetelmää CP-vammaisten lasten kohdalla ja käytännöt vaihtelivat eri puolilla maata. (CP-hanke) Tämä opinnäytetyö on osa kansallista CP-hanketta ja sen tarkoituksena oli arvioida, vaikuttiko hoitohenkilökunnan kouluttaminen ICF:n ja GAS:n käytössä kuntoutussuunnitelmien tekoon yhtenäisemmäksi. Tutkimuksessa keskityttiin aihealueisiin toimintakyvyn kuvaus, arviointimenetelmien käyttö, toteutussuunnitelma, sekä tavoitteet. Kymmenen sattumanvaraisesti valitun lapsen kuntoutussuunnitelmaa kolmelta eri ajankohdalta analysoitiin CP-hankkeelle tehdyn tarkistuslistan avulla ja linkittämällä ICF:ään, minkä jälkeen ICF-koodeja verrattiin keskenään kunkin kuntoutussuunnitelman kohdalla. Näin voitiin arvioida, olivatko kuntoutussuunnitelmat lopussa yhtenäisempiä. Tekijät analysoivat materiaalin ensin erikseen minkä jälkeen analyysejä verrattiin keskenään. Materiaali koostui sekä eri sairaaloiden, että erityiskoulun tekemistä kuntoutussuunnitelmista. Tulokset osoittivat, että toimintakyvyn kuvaus, toteutussuunnitelma ja tavoitteet olivat yhtenäisempiä. Käytettyjen arviointimenetelmien määrä oli myös pienempi. Toimintakyvyn kuvaus ja tavoitteet olivat täsmällisempiä ja käsittivät olennaisimmat asiat. Tämän opinnäytetyön tulokset voivat olla harhaanjohtavia, sillä kaikki viimeisimmäksi tehdyt kuntoutussuunnitelmat oli tehty samassa paikassa, eivätkä tällöin anna kokonaiskuvaa CP-hankkeen todellisesta vaikutuksesta kuntoutussuunnitelmien tekoon. Yleisiä johtopäätöksiä ei rajoitetun materiaalin vuoksi voi vetää tämän työn tuloksista, mutta ne tukevat CP-hankkeen tavoitteita. Yleistettävien tuloksien saamiseksi tarvitaan jatkotutkimuksia joissa tutkitaan materiaaleja monelta eri instanssilta.

During the years 2008-2015 there was an ongoing project that aimed to make the planning of rehabilitation for children with cerebral palsy more uniform. 217 different assessment tools for children with cerebral palsy were used in Finland and the making of rehabilitation plans was different in different parts of the country. (CP-hanke) This thesis is a part of the national cerebral palsy project (CP-hanke) and the aim of it was to evaluate whether the impact of educating the healthcare professionals in the use of the ICF and GAS made the planning of rehabilitation more uniform. This thesis concentrated on the sections description of functioning, the use of assessment tools, planning of intervention and goalsetting. Ten randomly selected children's rehabilitation plans from three different occasions were analyzed using a checklist designed for the CP-hanke and by linking to the ICF. The authors then compared the ICF codes used in each habilitation plan and evaluated if they were more uniform. The material was first analyzed separately by the authors and then compared with each other. The material consisted of rehabilitation plans from both hospitals and a special school. The results showed that the description of the functioning and planning of intervention and goalsetting became more uniform and that fewer assessment tools were used. The description of the functioning and goalsetting was more explicit. The results of this thesis can be misleading because all final rehabilitation plans were made at the same place and thus do not provide a complete picture of the CP-hanke's actual impact on the planning of rehabilitation. General conclusions can due to limited material not be made from the results of this thesis, but the results support the objectives of the CP-hanke. To obtain generalizable results further research that analyzes material from multiple instances is needed.