Korttelikerho ikäihmisten sosiaalisen verkoston rikastuttajana

Abstract

Tämä opinnäytetyönä tehty tutkimus käsittelee IkäArvokas-hankkeen ja evankelisluterilaisen kirkon diakoniatyön yhdessä perustaman erään korttelikerhotoiminnan merkitystä kerholaisten elämässä ja vuorovaikutussuhteissa. Tutkimuksessa selvitetään, miten ikäihmiset kokevat kerhossa käynnin omasta näkökulmastaan. Tutkimuksen tavoitteena on myös selvittää, miten korttelikerho asemoituu kerholaisten sosiaalisen verkoston osaksi.

Tutkimus pohjautuu osallisuuden, yhteisöllisyyden, vertaistuen ja voimavaralähtöisyyden viitekehykseen. Teoriaosuudessa aihetta lähestytään selvittämällä ikääntyneiden erilaisia voimavaroja, erityisesti sosiaalisia voimavaroja. Tällöin keskeiseksi nousi sosiaalisen pääoman käsite, kun tutkittiin ikäihmisen toimimista erilaisissa sosiaalisissa verkostoissa.

Tämä tutkimus on toteutettu laadullisena tutkimuksena. Aineiston keruumenetelmänä oli teemahaastattelu, jossa keskeisimmät teemat olivat sosiaalinen verkosto, vertaisuus, kuulluksi tuleminen kerhossa ja kerhon merkitys haastateltavalle. Tutkimusta varten haastateltiin viittä 77 – 90 -vuotiasta kerhotoimintaan osallistunutta ikäihmistä heidän kotonaan. Aineiston analyysissä on käytetty aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.

Tulosten perusteella kerholaisten elinpiiri rajoittuu pääasiassa kotiin ja lähiympäristöön. Sosiaalinen verkosto on perhekeskeinen. Yhteydenpito ystäviin, tuttaviin ja naapureihin on vähäisempää kuin lapsiin ja lapsenlapsiin, joilta saadaan myös apua ja tukea arjessa selviytymiseen. Haastateltavat kokevat ajoittain yksinäisyyttä ja heillä on tarvetta päästä toisten omanikäisten seuraan. Kerhossa on alkanut syntyä uusia ystävyyssuhteita. Tulosten mukaan kerhossa käynti on laajentanut haastateltavien elämänpiiriä, kun he ovat saaneet uusia kokemuksia ja inhimillinen kanssakäyminen on lisääntynyt. Kerho merkitsee haastateltaville hyvin monenlaisia asioita iloisesta jutustelusta vertaisilta saatuun tukeen. Kerho on antanut myös virkistystä, mielekästä tekemistä ja tietoa ajankohtaisista asioista. Erityisen merkityksellistä on ollut entisten aikojen muistelu ja mahdollisuus elää uudelleen omaa elettyä elämää toisten ikäihmisten kanssa. Kokemus ryhmään kuulumisesta, luottamuksesta ja mielipiteiden huomioiminen ilmentävät yhteisöllisyyttä ja osallisuutta.

Tulosten perusteella vanhalla iällä uudelle paikkakunnalle muuttaminen lisää riskiä jäädä yksin ja syrjäytyä. Jatkotutkimusaiheena olisi kiinnostavaa tutkia, miten muuttaminen vaikuttaa ikäihmisen elämään ja miten ammattilaiset, vapaaehtoiset ja asuinalueen ihmiset voivat mahdollistaa ikäihmisen liittymään osaksi asuinyhteisöä

In the focus of this thesis study is a neighbourhood group activity for elderly citizens started jointly by a project IkäArvokas and welfare work by Evangelical-Lutheran church. The aim was to study what meanings the elderly participants of the group activity give to the group and what positions it takes in their lives and social networks. The study was qualitative in nature, and based on thematic interviews of five 77-90-year-old participants. The data were analyzed through content analysis.

The results indicated that the social habitat of elderly participants is mainly limited to home and immediate surroundings. Social network is family-based with less contact with other acquaintances. The results show that going to the neighborhood group expands the social spheres of group goers and reduces loneliness. The meanings given to the group included chatting, supportive relationships, recreation and information on topical issues. Especial importance was given to recalling the old times and reliving the life stories. Those participants that had moved to the area in old age had less personal ties and benefitted most from the group.

A future research could be addressed to study how moving to a new area affects an elderly person´s life, and how professionals, locals and volunteers can contribute to the social inclusion of the elderly in their neighbourhood.