Yhteisöllisyyttä ja kavereita koulussa : Tutkimus ryhmätoiminnallisten menetelmien merkityksestä ja käytöstä lasten kaverisuhteiden tukemisessa alkuopetuksessa

Abstract

Tämän opinnäytetyön ydinajatuksena oli tarkastella yhteisöllisyyttä ja lasten kaverisuhteita alakouluissa sekä näiden edistämistä ryhmätoiminnallisten menetelmien avulla. Tarkoituksena oli sekä saada että välittää tietoa ryhmätoiminnallisten menetelmien merkityksistä lasten hyvinvointiin. Tutkimusosuudessa selvitettiin, millaisia merkityksiä pienen pohjoispohjanmaalaisen kaupungin alakoulujen 1.–2.-luokkalaisten opettajat antoivat ryhmätoiminnallisille menetelmille sekä miten tunnettuja ja käytettyjä menetelmät ovat opetustyössä.

Opinnäytetyön teoriataustaksi perehdyttiin kirjallisuuden kautta ryhmätoiminnallisiin menetelmiin, alkuopetusikäisten lasten kehitysvaiheisiin, kavereiden ja yhteisön merkityksiin lapsille, sekä opettajien ja aikuisen mahdollisuuksiin vaikuttaa lasten sosiaalisiin taitoihin, kaverisuhteisiin ja yhteisöllisyyteen. Ryhmätoiminnallisilla menetelmillä tarkoitettiin tässä opinnäytetyössä ryhmää kiinteyttäviä toiminnallisia menetelmiä, jotka kokemukselliseen oppimiseen perustuen voivat edistää sosiaalisten taitojen tai muiden elämän taitojen oppimista. Tutkimusmenetelmänä käytettiin sähköpostin kautta lähetettyä kyselyä. Tuloksia analysoitiin ja verrattiin teoreettiseen tietoon.

Tutkimuksen tulokset kertovat, että opettajien mielestä ryhmätoiminnallisilla menetelmillä voidaan vaikuttaa lasten vuorovaikutus- ja sosiaalisiin taitoihin. Vastaajien mukaan menetelmiä käytetään opetustyössä melko paljon, mutta erityisesti ajanpuute estää menetelmien käytön lisäämistä. Tuloksista voidaan kuitenkin päätellä, että ryhmätoiminnallisille menetelmille olisi koulumaailmassa enemmän tarvetta. Opinnäytetyöstä voidaan tehdä johtopäätös, että yhteiskunnan muuttuessa myös koulukulttuurin tulisi muuttua. Uusiin haasteisiin vastaamiseksi tarvitaan lisää resursseja sosiaalisten taitojen opetukseen sekä sosiaalisen työn osaamista kouluihin.

The fundamental idea of the thesis was to examine the communality and the friendships between children at elementary schools as well as the furtherance of these by means of group activity methods. The idea was both to obtain and pass on information of the impact of the group activity methods on the wellbeing of children. The empirical part of the thesis explored what kind of meanings the group activity methods were given by teachers of first and second grades in a little town in North-Ostrobothnia. It was also assessed how well-known and commonly used these methods are in teaching.

The theoretical background of the thesis is based on a literature review dealing with group activity methods, the developmental stages of elementary school-aged children, the meanings of community and friends for children, as well as teachers’ and adults’ possibilities to affect children’s social skills, friendships and communality. The group activity methods in this thesis can be defined as group-building methods, which are based on empirical learning and can therefore enhance learning of social skills and other life skills. The research method was an e-mail inquiry. The replies were analyzed and compared with the theoretical information.

According to the results the teachers think that the group activity methods have an effect on children’s interaction and social skills. The respondents use the methods quite commonly in their teaching, but lack of time particularly prevents them from increasing the use of the methods. Nevertheless, the results imply that there is more need for group activity methods in the school environment. The conclusion of the thesis is that when the society changes, the school culture should also change. New challenges should be met by allocating more resources to teaching social skills and bringing more social know-how into schools.