Lapsen yksinäisyys
Birgitta Simonen, Maarit (2016)
Birgitta Simonen, Maarit
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201701031053
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201701031053
Tiivistelmä
Yksinäisyys on yhteiskuntamme suurimpia ongelmia. Lapsista noin 10-20 prosenttia kärsii yksinäisyydestä. Koululaisista kroonisesti yksinäisiä on 10-15 prosenttia. Sosiaalinen yksinäisyys on ulkopuolisuutta kaveriporukoista. Emotionaalisesti yksinäisellä ei ole ketään kenelle kertoa asioistaan. Päiväkoti-ikäisten lapsen yksinäisyys on usein leikkikaverin puutetta, jolloin lapsi on sekä sosiaalisesti, että emotionaalisesti yksin.
Tavoitteena oli selvittää, mitkä varhaisen vuorovaikutussuhteiden ongelmat, sosiaalisen kompetenssiin ja persoonallisuuteen liittyvät tekijät vaikuttavat lapsen yksinäisyyden syntyyn ja mitä seurauksia yksinäisyydellä on. Kohderyhmänä olivat alle 15-vuotiaat lapset. Toteutus tapana oli kirjallisuuskatsaus. Tiedonhakuun käytettiin sähköisiä tietokantoja ja manuaalisia lähteitä. Tiedon haussa noudatettiin systemaattisen tiedon haun periaatteita. Tutkimusaineisto analysoitiin luokittelemalla.
Lasten yksinäisyyden taustalla olivat kiintymissuhteen epäonnistuminen, vanhempien suhtautuminen, turvattomuus, asuinympäristö, koulukiusatuksi joutuminen, huonot sosiaaliset taidot, käyttäytyminen, luonteen piirteet, temperamentti, itsetunto, sairaudet, ulkonäkö ja liikunnallisuus. Yksinäisyyden seuraukset olivat fyysisiä, psyykkisiä, sosiaalisia ja yhteiskunnallisia.
Sosiaalisten taitojen puute oli suurin lasten yksinäisyyttä aiheuttava tekijä. Varhaisten vuorovaikutusten ongelmilla oli pitkävaikutteisimmat seuraukset, usein ne johtivat krooniseen yksinäisyyteen, joka jatkui vanhuuteen saakka. Heikko itsetunto voi olla monen lapsen yksinäisyyden syyn taustalla. Yksinäinen lapsi ajautuu helposti yksinäisyyden negatiiviseen kehään, jolloin on vaikea sanoa, mikä on syy ja mikä seuraus.
Tavoitteena oli selvittää, mitkä varhaisen vuorovaikutussuhteiden ongelmat, sosiaalisen kompetenssiin ja persoonallisuuteen liittyvät tekijät vaikuttavat lapsen yksinäisyyden syntyyn ja mitä seurauksia yksinäisyydellä on. Kohderyhmänä olivat alle 15-vuotiaat lapset. Toteutus tapana oli kirjallisuuskatsaus. Tiedonhakuun käytettiin sähköisiä tietokantoja ja manuaalisia lähteitä. Tiedon haussa noudatettiin systemaattisen tiedon haun periaatteita. Tutkimusaineisto analysoitiin luokittelemalla.
Lasten yksinäisyyden taustalla olivat kiintymissuhteen epäonnistuminen, vanhempien suhtautuminen, turvattomuus, asuinympäristö, koulukiusatuksi joutuminen, huonot sosiaaliset taidot, käyttäytyminen, luonteen piirteet, temperamentti, itsetunto, sairaudet, ulkonäkö ja liikunnallisuus. Yksinäisyyden seuraukset olivat fyysisiä, psyykkisiä, sosiaalisia ja yhteiskunnallisia.
Sosiaalisten taitojen puute oli suurin lasten yksinäisyyttä aiheuttava tekijä. Varhaisten vuorovaikutusten ongelmilla oli pitkävaikutteisimmat seuraukset, usein ne johtivat krooniseen yksinäisyyteen, joka jatkui vanhuuteen saakka. Heikko itsetunto voi olla monen lapsen yksinäisyyden syyn taustalla. Yksinäinen lapsi ajautuu helposti yksinäisyyden negatiiviseen kehään, jolloin on vaikea sanoa, mikä on syy ja mikä seuraus.