Ehdollinen ajokielto ja siihen määräämisen edellytykset
Hildén, Niko (2017)
Hildén, Niko
Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201702142379
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201702142379
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella ehdollista ajokieltoa rangaistusmuotona Suomessa. Tärkeimpänä osana tutkimusta on keskittyä avaamaan erinäisiä perusteita ehdolliseen ajokieltoon määräämiselle. Aihetta on tutkimuksessa laajennettu vertailemalla ehdollista ajokieltoa sen ehdottomaan muotoon, sekä sen vaihtoehtoon, valvottuun ajo-oikeuteen. Vertailussa on mukana eri ajokiellon muotojen kestot, niiden vuosittaisten lukumäärien kehitys ja erot siinä, millä edellytyksillä ne voidaan määrätä. Valvotun ajo-oikeuden yhteydessä on avattu tarkemmin myös rattijuopumukseen liittyviä yleisiä periaatteita.
Tutkimus on toteutettu kvalitatiivisena käyttäen valmiita dokumentteja, jotka ovat tässä tapauksessa Kymenlaakson käräjäoikeuden antamia ratkaisuja. Näitä ratkaisuja on tutkimuksessa avattu ehdolliseen ajokieltoon määräämisen edellytyksien selvittämiseksi. Mukana on myös yhden syyttäjän esittämiä näkökulmia aiheeseen liittyen. Muina materiaaleina tutkimuksessa on käytetty lainsäädäntöä, juridista kirjallisuutta, sekä aihetta tukevia, alkuperältään luotettavia internetsivustoja. Näistä esimerkkinä Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin ja Suomen poliisin sivustot.
Tutkimuksen johtopäätöksenä on, että nykyinen järjestelmä ehdolliseen ajokieltoon määräämiselle on Suomessa hyvin toimiva. Ehdollisten ajokieltojen määrä on kaikkien erimuotoisten ajokieltojen määrään verrattaessa hyvin vähäinen, sillä henkilön antamien perusteluiden ajo-oikeuden säilyttämiselle on oltava hyvin painavat. Tuomioistuinten tarkka arviointi tapauskohtaisesti ajokieltoa rangaistuksena pohdittaessa mahdollistaa sen, että henkilöt joille ajo-oikeus on ehdottoman tärkeä saavat mahdollisuuden jatkaa ajoneuvojen käyttämistä vielä rikkeen tekemisen jälkeen. Ehdolliseen ajo-kieltoon asetettu henkilö joutuu koeajalle, ja törkeän rikkeen uusiutuessa henkilön ajo-oikeus otetaan pois. Rangaistuksena ehdollinen ajokielto on siis hyvin oikeuden-mukainen tapauksissa, joissa siihen määrätyltä henkilöltä löytyy hyvät perustelut ja tehty rikos ei ole aiheuttanut vaaraa muiden ihmisten turvallisuudelle.
Tutkimus on toteutettu kvalitatiivisena käyttäen valmiita dokumentteja, jotka ovat tässä tapauksessa Kymenlaakson käräjäoikeuden antamia ratkaisuja. Näitä ratkaisuja on tutkimuksessa avattu ehdolliseen ajokieltoon määräämisen edellytyksien selvittämiseksi. Mukana on myös yhden syyttäjän esittämiä näkökulmia aiheeseen liittyen. Muina materiaaleina tutkimuksessa on käytetty lainsäädäntöä, juridista kirjallisuutta, sekä aihetta tukevia, alkuperältään luotettavia internetsivustoja. Näistä esimerkkinä Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin ja Suomen poliisin sivustot.
Tutkimuksen johtopäätöksenä on, että nykyinen järjestelmä ehdolliseen ajokieltoon määräämiselle on Suomessa hyvin toimiva. Ehdollisten ajokieltojen määrä on kaikkien erimuotoisten ajokieltojen määrään verrattaessa hyvin vähäinen, sillä henkilön antamien perusteluiden ajo-oikeuden säilyttämiselle on oltava hyvin painavat. Tuomioistuinten tarkka arviointi tapauskohtaisesti ajokieltoa rangaistuksena pohdittaessa mahdollistaa sen, että henkilöt joille ajo-oikeus on ehdottoman tärkeä saavat mahdollisuuden jatkaa ajoneuvojen käyttämistä vielä rikkeen tekemisen jälkeen. Ehdolliseen ajo-kieltoon asetettu henkilö joutuu koeajalle, ja törkeän rikkeen uusiutuessa henkilön ajo-oikeus otetaan pois. Rangaistuksena ehdollinen ajokielto on siis hyvin oikeuden-mukainen tapauksissa, joissa siihen määrätyltä henkilöltä löytyy hyvät perustelut ja tehty rikos ei ole aiheuttanut vaaraa muiden ihmisten turvallisuudelle.