Kehitysvammaisten henkilöiden seksuaalisuuden kohtaaminen ja tukeminen asumisyksikössä

Abstract

Opinnäytetyöni tavoitteena oli selvittää, miten toisaalta asukkaat ja toisaalta ohjaajat näkevät kehitysvammaisten henkilöiden seksuaalisuuden kohtaamisen, tukemisen ja kehittämistarpeet. Tarkoitus oli myös selvittää toteutuvatko asumisyksikössä kehitysvammaisten itsemääräämisoikeudet ja tulevatko he kohdatuksi tasavertaisina vammattomien kanssa. Opinnäytetyön tavoitteisiin kuului lisäksi selvittää, minkälaiset pohjatiedot sekä asukkailla että ohjaajilla on seksuaalisuudesta ja tämän myötä tutkia onko aihetta lisätä koulutusta seksuaalisuudesta. Opinnäytetyötutkimuksen suoritin laadullisena tutkimuksena ja tutkimusmenetel-mänä käytin yksilöhaastattelua. Haastatteluihin osallistui 10 ohjaajaa ja viisi kehi-tysvammaista asukasta. Tutkimustulokset osoittivat, että ohjaajat kohtaavat asukkaiden seksuaalisuuden luontevasti ja kunnioittavasti. Asukkaiden yksilöllisyys huomioitiin hyvin ja heidät kohdattiin tasavertaisina ihmisinä. Asukkaiden kanssa keskusteltiin heidän omalla kommunikaatiotavallaan ja asioista puhuttiin oikeita termejä käyttäen tai kuvia näyttäen Itsemääräämisoikeudet toteutuivat osittain, mutta kehitysvammaisten seksuaalista toimintaa, joutuu ajoittain rajoittamaan heidän oman tai toisten turvallisuuden vuoksi. Ohjaajat kokivat seksuaalisuuden moninaisena, elämään kuuluvana luonnollisena asiana, asukkaat näkivät sen seurusteluna, seksinä ja pussailuna. Tutkimustulosten mukaan asukkaat kaipasivat enemmän seksuaalisuudesta kes-kustelua ja asumisyksikössä järjestettäviä koulutusmahdollisuuksia, myös ohjaajat toivoivat sekä itselleen että asukkaille lisää aihetta käsitteleviä kursseja ja tilaisuuksia. Kehittämisehdotuksina toivottiin lisäksi johdonmukaisuutta toimimiseen, esimerkiksi toimintamallin tai selkokielisten seksuaalisuusoppaiden käyttöönottoa.

The purpose of thesis was to clarify how the tutors in a living unit deal with the sexuality of the mentally handicapped persons who live in that living unit, from the tutors’ as well as the inhabitants' point of view, and what kind of development there should possibly be made regarding encountering and supporting the inhabitants’ sexuality. The intention was also to clarify if the handicapped persons’ autonomy comes true in the living unit, and whether they are seen as equal to people with no handicap. In addition, I wanted to investigate what kind of information both the inhabitants and the tutors have of sexuality, and thus find out if there is reason to provide education on sexuality. The research method in this thesis is the individual interview, and this is a qualitative research. I interviewed ten tutors and five inhabitants in the living unit. The research results showed that tutors consider the inhabitants' sexuality naturally and respectfully. Attention was well paid to the inhabitants' individuality and they were encountered as equal people. Tutors discussed with the inhabitants it in their own communication way and they talked about the matters using the right terms or they were showing pictures. The inhabitants’ autonomy partly came true because the inhabitants had an injury in the area of the understanding, meaning the tutors have to restrict them at times for the sake of their own and others’ safety. The tutors experienced the sexuality as a manifold natural matter that is part of life, and the inhabitants saw it as dating, sex and kissing. According to the research results, the inhabitants wanted more discussion about sexuality and education possibilities, which they hoped would be arranged in the living unit. The tutors also wished for more courses and events about sexuality, both for themselves and for the inhabitants. Development proposals according to the research were more organized work and for example the use of a working model or a guide written in plain language.