Vanhempien kokemuksia autistisen lapsen varhaiskuntoutuksesta

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa Satakunnan keskussairaalan lastenneurologian osastolle tietoa siitä, minkälaisia kokemuksia autististen lasten vanhemmilla on varhaiskuntoutuksesta sekä miten he ovat kokeneet saamaansa ohjauksen ja tuen. Tavoitteena oli, että saamamme palaute auttaa lastenneurologian osastoa kehittämään toimintaansa sekä soveltamaan varhaiskuntoutusmallia Satakunnan alueella.

Opinnäytetyössä käytettiin kvalitatiivista eli laadullista tutkimusmenetelmää. Aineisto kerättiin avoimella haastattelulla ja aineisto analysointiin sisällönanalyysimenetelmällä talvella 2017.

Opinnäytetyön tuloksista ilmeni, että vanhemmat ovat tyytyväisiä varhaiskuntoutukseen sekä lastenneurologian osastolta saamaansa ohjaukseen ja tukeen. Yhteistyö päiväkodin ja lastenneurologian osaston kanssa koettiin positiivisena sekä toimivana. Opinnäytetyön tulosten perusteella kävi ilmi, että vanhemmilla kuitenkin oli puutteita tiedoissa autismista ja epäilyksiä diagnoosin oikeellisuudesta. Tuloksista voimme päätellä, että tuelle ja ohjaukselle on tarvetta jatkossakin. Tuloksista selvisi, että autistisen lapsen varhaiskuntoutuksen myötä lapsen kehityksessä oli muutosta havaittavissa erityisesti ruokailutilanteiden, vuorovaikutustaitojen ja katsekontaktin luomisessa.

Tulevaisuutta ajatellen jatkossa voitaisiin tutkia uudelleen, miten vanhemmat kokevat varhaiskuntoutuksen toteutuneen kun varhaiskuntoutusmalli on ollut lastenneurologian osaston käytössä useamman vuoden ajan. Mahdollisena jatkotutkimusaiheena voidaan pitää myös sitä onko olemassa paikkakuntakohtaisia eroja varhaiskuntoutuksen toteutuksessa ja miten autististen lasten tukitoimet eroavat paikkakuntakohtaisesti.

The purpose of this thesis was to gather information from parents, whose child with autism is involved in an early intervention, their experiences of guidance and support received from department of child neurology, the central hospital of Satakunta. Parents’ personal thoughts about early invention were also studied. The aim was that the children's neurology department could develop its activities based on the received feedback and apply the model for early intervention in the Satakunta hospital district area.

This thesis was carried out by qualitative research method. The data was collected with the unstructured interview and analysed with qualitative content analysis during winter 2017.

According to the results, the parents were satisfied with the early intervention and with the guidance and support received from children's neurology department. The collaboration with kindergarten and department of children's neurology was experienced as positive and functional. However, we noticed based on the results that parents had lack of awareness of autism and doubts about their child’s diagnosis. Based on the results, it seems that there is a need of support and guidance also in the future. The parents told that during the early intervention they have noticed changes in their child´s behaviour. Parents noticed improvements in child’s behaviour during the meals, interaction skills and eye contact.

Continuation idea for this thesis could be surveying again in the future how the parents experience early invention after the model has been used for several years in children's neurology department. In addition, the regional differences in implementation of early intervention and in support for families with a child diagnosed with autism could be studied.