Sukupolvien välisen vuorovaikutuksen merkitys lasten ja ikäihmisten yhteisessä palvelukeskuksessa
Riihimäki, Tanja; Taipalus, Heini (2017)
Riihimäki, Tanja
Taipalus, Heini
Tampereen ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201703062977
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201703062977
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa sukupolvien välisen vuorovaikutuksen merkitystä lasten ja ikäihmisten yhteisessä palvelukeskuksessa. Palvelukeskuksen tiloissa toimii päiväkoti ja siellä järjestetään erilaisia ikäihmisten palveluita, kuten palveluasumista ja ryhmäkotitoimintaa. Tarkoitus oli myös kartoittaa sitä millaista vuorovaikutusta ja toimintaa lasten ja ikäihmisten välillä on ja miten sitä voisi kehittää. Opinnäytetyön tavoitteena oli löytää perusteluita sukupolvia yhdistävälle toiminnalle.
Opinnäytetyön aineisto kerättiin palvelukeskuksen ikäihmisiltä järjestämällä kaksi ryhmäkeskustelutilaisuutta sekä päiväkodin lasten vanhemmilta paperisten kyselylomakkeiden avulla. Molemmat aineistot analysoitiin aineistolähtöisellä analyysimenetelmällä. Opinnäytetyön teoreettinen viitekehyksen muodostivat sukupolven ja vuorovaikutuksen käsitteet sekä sukupolvia yhdistävä palvelumalli.
Opinnäytetyön tuloksista kävi ilmi, että kokemukset yhteisestä palvelukeskuksesta olivat pääosin positiivisia sekä lasten vanhemmilla että palvelukeskuksen ikäihmisillä. Ikäihmisille jo pelkkä lasten läsnäolo ja äänten kuuleminen herätti positiivisia tunteita, kuten iloa. Ikäihmiset myös nostivat esiin oman aktiivisuuden ja sen vaikutuksen vuorovaikutuksen määrään. Vanhemmat kokivat, että sukupolvien väliset kohtaamiset voivat helpottaa lapsen ikävää omia isovanhempia kohtaan ja lasten nauttivan ikäihmisiltä saamastaan huomiosta ja ihailusta. Sekä vanhemmat että ikäihmiset nostivat tärkeäksi sen, että lapset tulemaan toimeen erilaisten ja eri-ikäisten ihmisten kanssa.
Johtopäätöksenä voidaan sanoa että sukupolvia yhdistävälle toiminnalle on selkeästi tilausta. Yhteinen tila tarjoaa mahdollisuuden vuorovaikutukselle ja sen määrä on riippuvainen ikäihmisten ja lasten aktiivisuudesta. Palvelutalon ja päiväkodin työntekijöiden roolia vuorovaikutukseen kannustajina olisi hyvä kasvattaa.
Opinnäytetyön aineisto kerättiin palvelukeskuksen ikäihmisiltä järjestämällä kaksi ryhmäkeskustelutilaisuutta sekä päiväkodin lasten vanhemmilta paperisten kyselylomakkeiden avulla. Molemmat aineistot analysoitiin aineistolähtöisellä analyysimenetelmällä. Opinnäytetyön teoreettinen viitekehyksen muodostivat sukupolven ja vuorovaikutuksen käsitteet sekä sukupolvia yhdistävä palvelumalli.
Opinnäytetyön tuloksista kävi ilmi, että kokemukset yhteisestä palvelukeskuksesta olivat pääosin positiivisia sekä lasten vanhemmilla että palvelukeskuksen ikäihmisillä. Ikäihmisille jo pelkkä lasten läsnäolo ja äänten kuuleminen herätti positiivisia tunteita, kuten iloa. Ikäihmiset myös nostivat esiin oman aktiivisuuden ja sen vaikutuksen vuorovaikutuksen määrään. Vanhemmat kokivat, että sukupolvien väliset kohtaamiset voivat helpottaa lapsen ikävää omia isovanhempia kohtaan ja lasten nauttivan ikäihmisiltä saamastaan huomiosta ja ihailusta. Sekä vanhemmat että ikäihmiset nostivat tärkeäksi sen, että lapset tulemaan toimeen erilaisten ja eri-ikäisten ihmisten kanssa.
Johtopäätöksenä voidaan sanoa että sukupolvia yhdistävälle toiminnalle on selkeästi tilausta. Yhteinen tila tarjoaa mahdollisuuden vuorovaikutukselle ja sen määrä on riippuvainen ikäihmisten ja lasten aktiivisuudesta. Palvelutalon ja päiväkodin työntekijöiden roolia vuorovaikutukseen kannustajina olisi hyvä kasvattaa.