Suonensisäinen antibioottihoito kotisairaanhoidossa

Abstract

Suonensisäinen antibioottihoito on otettu käyttöön ja laajentunut kotihoidossa 1970-luvun lopulta alkaen. Tämän systemaattisen kirjallisuuskatsauksen menetelmiä käyttävän tutkielman tavoite oli kerätä yhteen ohjeita hoidon turvalliseen toteuttamiseen.

Kirjallisuutta löytyi melko vähän, lopulliseen analyysiin päätyi vain kymmenen artikkelia. Kaikissa artikkeleissa turvallisuuden ja vaikuttavuuden päätekijäksi nousi sama piirre: hoitomuodon soveltuvuuden varmistaminen. Kun potilaat suonensisäiseen antibioottihoitoon sairaalan ulkopuolella valitaan tarkasti, hoitotulokset ovat jopa parempia kuin sairaalahoidossa. Valintakriteerit voidaan tiivistää seuraaviin:

• Potilaalla on laaja ymmärrys hoidosta, mukaan lukien käsien pesun merkitys. • Potilas tunnistaa mahdolliset haitalliset reaktiot ja kykenee informoimaan niistä hoitajia. • Potilas ymmärtää, millaista kanyyliä käytetään. • Hoitoympäristön on riittävän hyvin varusteltu. • Hätätilanteita kuten anafylaktista sokkia varten potilaalle on tehty kirjallinen suunnitelma. • Potilaalla ei ole historiaa lääkeaineallergioista.

Koska työn alkuperäinen tavoite tuottaa ohjeita ei toteutunut, tulosten perusteella tehtiin käsitekartta, jota voidaan käyttää jatkotutkimuksen suunnittelussa.

Home intravenous antibiotic therapy has been used with growing extent since late 1970’s. The aim of this review, done using methods of systematic literature review, was to summarize instructions for carrying out this modality.

Relatively small amount of research has been conducted about this subject. Only ten articles were selected to the review. They all emphasise the same aspect regarding safety and efficacy of home intravenous antimicrobial therapy: the suitability of the modality to the patient. When the patients in this modality are chosen carefully, its safety and efficacy can be even better than those for in-patent parenteral antimicrobial therapy. The criteria for choice can be summarized in the following:

• The patient has wide understanding of the treatment, including importance of hand wash. • The patient recognises the possible adverse reactions and can inform the nurse • The patient understands, what kind of cannula is used. • The environment in the treatment is adequately equipped • There is a written plan for emergencies, including anaphylaxis, for the patient. • The patient has no history of drug allergies.

Because the original aim was not fulfilled, a mind map that can be used in planning subsequent research was made based on the results.