”Huoli ja rakkaus kestää niin kauan kuin veri virtaa – vastuuta ja vaikuttamista” : Sukulaissijaisvanhempien kokemuksia arjesta ja asioimisesta eri palvelujärjestelmissä

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa ja lisätä tietoa sukulaissijaisvanhempien arjesta ja siihen liittyvistä tuen tarpeista sekä asioimisesta eri palvelujärjestelmissä. Sukulaissijoituksia koskevat käytännöt ovat olleet kuntien kesken hyvin erilaisia, mistä johtuen sukulaissijaisvanhemmat ovat saaneet esimerkiksi tukea vaihtelevasti.

Teoreettinen viitekehys muodostui kotimaisista sukulaissijoituksia käsittelevistä tutkimuksista. Teoriaa täydensivät tutkimus- ja hankeraportit, lastensuojelu- ja perhehoitolait sekä lastensuojelua käsittelevä kirjallisuus. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä Webropol-kyselyllä, jota muun muassa Perhehoitoliitto välitti sukulaissijaisvanhemmille eri puolilla Suomea. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena, ja sen aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä kategorisointia hyödyntäen.

Sijaisvanhemmuus vaikutti tutkimukseen osallistuneiden koko elämään: työntekoon, parisuhteeseen, sosiaalisiin suhteisiin sekä arjen pyörittämiseen. Sukulaissijaisvanhemmat kokivat asioimisen palvelujärjestelmissä pääasiassa myönteisenä. Ääripään kokemukset liittyivät lastensuojeluun. Toisaalta sukulaissijaisvanhemmat olivat saaneet kokea olevansa arvostettuja lapsen asioiden asiantuntijoita. Toisessa ääripäässä olivat taistelutarinat, joissa sukulaissijaisvanhemmat joutuivat turvautumaan asianajajaan saadakseen tukea ja ratkaisun erimielisyyksiin sosiaalityöntekijöiden kanssa. Vahvat tunteet, etenkin rakkaus, ja toiminnan motiivit kietoutuivat sukulaisuuteen.

Sukulaissijaisvanhempien tarinoista nousi esiin tarve ajalle: aikaa itselle, puolisolle, lapsille ja aikaa sosiaalityöntekijän kanssa. Tuen painopiste on taloudellisessa tuessa, mutta rinnalle tarvittaisiin tukimuotoja, joissa pääsisi käsittelemään muutoksen tuomia tunteita, niin positiivisia kuin negatiivisia.

The aim of this thesis was to produce and increase knowledge about kinship caregivers’ everyday life, the associated support needs, and about dealing with different service systems. The policies concerning kinship care have differed greatly among municipalities and due to this the support kinship caregivers have received has varied a lot.

The theoretical framework of the study is based on research regarding kinship care. The theory was supplemented by research and project reports, legislation on child protection and family care and literature regarding child protection. The research material was collected via online Webropol-survey of which for example Perhehoitoliitto sent to kinship caregivers around Finland. The thesis was a qualitative research and the material was analyzed inductively by categorising.

Being a foster parent affected the research participants´ whole life: working, couple relationship, social contacts and everyday life in general. The respondents’ experiences of the different service systems were mainly good. The extreme experiences were related to child protection services. In one extreme the kinship carers felt that they were respected as experts regarding the child’s issues. In the other extreme there were the struggles where the foster parents had to rely on an attorney to get support and find solutions to disagreements with the social workers. Strong emotions, especially love and the motives for actions were interwoven with kinship.

The kinship carers’ stories highlighted the need for time: personal time, time for the spouse and children and time with the social worker. The received support is mostly financial support, but different support forms are needed to deal with emotions regarding the life change, both positive and negative.