Sydänpysähdyspotilaan varhainen defibrillaatio julkisissa tiloissa

Abstract

Sairaalan ulkopuolisten sydänpysähdysten ilmaantuvuus vuonna 2007 tehdyn tutkimuksen mukaan oli Tampereen seudulla 46 / 100 000 asukasta kohden. Näistä potilaista 13 % kotiutui sairaalasta kotiin. Tiedetään, että varhaisella defibrillaatiolla on mahdollista moninkertaistaa kammiovärinäpotilaan selviytyminen, joten voidaan olettaa, että vaikuttamalla hoitoketjun tähän osaan, voidaan lisätä sairaalasta kotiin selviytyneiden määrää.

Opinnäytetyöni tavoitteena oli kehittää julkisissa tiloissa tapahtuvaa sydänpysähdyspotilaan hoitoa. Tarkoituksena oli selvittää mihin julkisiin kohteisiin Pirkanmaan alueella oli sijoitettu AED-laite (neuvova defibrillaattori, sydäniskuri) tällä hetkellä, sekä oliko AED-laitteiden sijaintikohteisiin tullut hätäkeskuksen välittämiä elvytyshälytyksiä (A700) kolmen vuoden (2013 - 2015) tutkimusaikana. Tarkoituksena oli myös kartoittaa pitkäaikaiseen rekisteridataan, sijaintitietoihin sekä tutkimustietoon perustuen mihin julkisiin tiloihin ja paikkoihin Pirkanmaan sairaanhoitopiirin alueella olisi hyödyllistä sijoittaa AED-laite.

Vuosina 2013 – 2015 Pirkanmaan alueella oli, 876 elvytyshälytystä (A700), joista julkisiin kohteisiin sijoittui 67 (7 %). Kyseisistä hälytystehtävistä 28:ssä (42 %) hälytystehtävässä viive potilaan kohtaamiseen oli yli 5 minuuttia. Julkisiin kohteisiin sijoittuvista hälytyksistä suurin osa kohdistui paikkoihin, joissa on runsaasti ihmisiä. Tällaisia paikkoja olivat lähikaupat (12 hälytystä), isot kauppakeskukset (9 hälytystä) ja ravintolat (8 hälytystä). Suuri määrä hälytyksistä kohdistui myös isoille huoltoasemille (5 hälytystä). Tutkimus antoi huolestuttavan kuvan AED-laitteiden sijoituksesta, koska vain kuudesta (8 %) hälytyskohteessa löytyi AED-laite.

Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että Pirkanmaalla ei päästä kuin hiukan yli puolessa tilanteista käypä hoito -suosituksen mukaiseen alle 5 minuutin defibrillointiin. Alle viidessä minuutissa tapahtuvaan defibrillointiin pääsy näissä riskikohteissa vaatisi ensihoidon yksiköiden asemapaikkaverkoston laajentamista, jolla olisi huomattava kustannusvaikutus. Kustannustehokkaampi malli voisi olla se, että järjestettäisiin kyseisissä kohteissa työtä tekeville maallikoille elvytyskoulutusta, sekä AED-käyttöopastusta elvytystilanteessa (PAD-ohjelma). Sydänpysähdyspotilaan hoitoketjun kehittäminen vaatii myös sen, että Pirkanmaan AED-laitteista tehtäisiin virallinen laiterekisteri, jonka tiedot yhdistettäisiin vuonna 2017 käyttöönotettavaan, valtakunnalliseen Erica hätäkeskustietojärjestelmään. Näin ollen sekä hätäkeskus että ensihoitojärjestelmä tietäisivät julkisissa tiloissa käytössä olevat AED-laitteet ja voisivat hyödyntää niitä potilaan varhaisen defibrilloinnin toteuttamisessa.

According to study published in 2007 the incidence rate of out-of-hospital cardiac arrest (OHCA) was 46 / 100 000 in the city of Tampere. Only 13% of those OHCA patients survived. When OHCA is caused by ventricular fibrillation, an early defibrillation multiplies the survival. Since the probability of the survival diminishes with each passing minute, an early access to the public automated external defibrillator (AED) may increase the survival.

The aim of this study was to analyse the public cardiac arrests. I determine the locations of the public AEDs in Pirkanmaa district and evaluated whether the CAs have happened at those places during the last three years. Further, the aim of the study was to determinate the best possible placements for AEDs.

During the years 2013-2015 there were 876 sudden cardiac arrests in Pirkanmaa. Sixty-seven (7 %) happened at crowded public places. It took over 5 minutes for emergency medical services (EMS) to reach the patient in 28 (42 %) cases. Twelve cases happened at local stores, nine at hypermarkets, eight at restaurants and five at gas stations. A disappointing fact was that only in six (8 %) cases the public AED was available.

This study presents that CA patients can be reach within the recommended 5 min of the initial call in only half of the cases. To enable the defibrillation in 5 min would require the increase of the number of EMS units, which is very expensive. Public AEDs could enable the cost-effective intervention in these places. The registry of public AEDs would offer a chance for the field commanders to guide CPR providers to find AEDs and to start early defibrillation.