Soluviljelyiden mykoplasmamääritysten testaus ja vertailu

Abstract

Soluviljelyssä soluja kasvatetaan keinotekoisessa ympäristössä erilaisten tutkimusten käyttöön. Soluviljelyä käytetään laajalti solu- ja molekyylibiologiaan liittyvissä tutkimuksissa. Soluviljelyiden mykoplasmakontaminaatio voi pysyä isoinakin konsentraatioina huomaamattomana ja pysyvistä solulinjoista 15-35 % onkin arvioitu olevan mykoplasmakontaminoituneita. Mykoplasmakontaminaatio on vakava ongelma soluviljelyssä, sillä se voi aiheuttaa monenlaisia poikkeamia soluissa, mikä voi vaikuttaa soluilla tehtäviin tutkimuksiin. Mykoplasmakontaminaatioiden vaikutusten vuoksi on soluviljelyiden säännöllinen mykoplasmamääritysten tekeminen tärkeää.

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli valita Tampereen yliopiston soluviljelyosastolle sopivin mykoplasmamääritysmenetelmä. Tällä hetkellä soluviljelyosaston eri ryhmillä on käytössään erilaisia määritysmenetelmiä ja tavoitteena oli löytää kaikille ryhmille yhteinen mykoplasma-testikitti. Työn tarkoituksena oli testata seitsemää erilaista kaupallista mykoplasma-testikittiä. Tarkoituksena oli myös saatujen tulosten sekä kittien käyttöohjeissa ilmoitettujen tietojen vertailu keskenään. Näytteinä testeissä käytettiin soluviljelyistä kerättyä kasvatusmediumia. Kitistä riippuen mykoplasmamääritykset perustuivat PCR-menetelmään, ELISA-testiin, kolorimetriaan, luminesenssiin tai fluoresenssimikroskopiaan.

Työssä testatuista kiteistä Venor®GeM Classic osoittautui kaikissa vertailtavissa ominaisuuksissa hyväksi ja tasalaatuisena testinä sopivimmaksi Tampereen yliopiston Laboratoriopalvelut-yksikön käyttöön. Myös MycoAlert™ ja PlasmoTest™ olivat yleisesti ottaen hyviä testejä, mutta kummassakin oli myös heikkouksia. Testikiteistä Mycoplasma PCR ELISA ja MycoProbe™ olivat ominaisuuksiltaan keskinkertaisia. Molemmat olivat joiltain ominaisuuksiltaan erittäin hyviä, mutta joissain ominaisuuksissa oli kummassakin kitissä heikkouksia. Vertailluista kiteistä heikoimmin pärjäsivät PCR Mycoplasma Test Kit I/C ja MycoFluor™ Mycoplasma Detection Kit.

Cell culture refers to growing cells in an artificial environment. Cell culture is widely used for research in cellular and molecular biology. In cell culture mycoplasma contamination can stay hidden even at high concentrations and it has been estimated that 15-35% of continuous cell lines are contaminated by mycoplasmas. Mycoplasma contamination is a serious problem in cell culture because it can cause various alterations in cells which can affect results of cell research. Because of the effects of mycoplasma contaminations it is important to determine mycoplasmas routinely.

The aim of this thesis was to choose the most suitable mycoplasma detection method for the cell culture unit of Tampere University. At present, different groups of the cell culture unit use many different detection methods and the aim was to find a common mycoplasma test kit for all the groups. The purpose was to test seven different commercial mycoplasma detection kits. The purpose was also to compare test results and the information given in each kit manual. The samples used in the tests consisted of growth medium collected from cell cultures. Detection methods were based on PCR methods, ELISA test, colorimetry, luminescence or fluorescence microscopy, depending on the kit.

Venor®GeM Classic proved to be a great kit in every compared characteristic and therefore it is the most suitable mycoplasma detection kit for the Laboratory Services unit of Tampere University to use. MycoAlert™ and PlasmoTest™ were also good kits in general but there were also some weaknesses in them. Mycoplasma PCR ELISA and MycoProbe™ were both good kits in some characteristics but weak in some other characteristics. PCR Mycoplasma Test Kit I/C and MycoFluor™ Mycoplasma Detection Kit fared weaker than other kits.