Vaikeavammaisen ihmisen läheisen tukeminen asiantuntijana

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää vaikeavammaisen läheisten asiantuntijuuteen liittyvää tuen tarvetta ja tämän perusteella tuottaa läheisille tietopaketti.

Tavoitteena oli tuoda hyötyä vaikeavammaisten läheisten arkeen heidän asiantuntijuuttaan edellyttävissä terveydenhuollollisissa tilanteissa. Tutkimustehtävänä oli selvittää mitä tietoa läheisille hyödyllinen tietopaketti sisältää. Opinnäytetyö tehtiin laadullista tutkimusmenetelmää käyttäen yhteistyössä Leijonaemot Ry:n kanssa. Aineistona käytettiin yhdistyksen jäsenten vastauksia tuotettuun kyselyyn. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä, jossa vastaukset pelkistettiin ja niistä tuotettiin teemoja. Näiden teemojen pohjalta nousi tietopaketin runko.

Opinnäytetyön tulokset osoittivat, että läheiset kaipaavat tukea kommunikointiin terveydenhuollon ammattilaisten kanssa erityisesti päivystystilanteissa. Monesti vaikeavammaisten henkilöiden läheiset kokevat joutuvansa olemaan jatkuvassa informaatiovalmiudessa jakamaan tietoa läheisensä hoidosta ja tarpeista. Saatujen tulosten perusteella toteutui sovellettu systemaattinen hoidon tarpeen arvioinnin opas vaikeavammaisten henkilöiden läheisille perustuen ABCDE-tutkimusmenetelmään sekä ISBAR-kommunikointiin.

Johtopäätöksinä voidaan todeta, ettei hoitohenkilökunnalla ole tarpeeksi osaamista vaikeavammaisten hoidosta päivystyksellisissä tilanteissa. Tässä onkin paljon kehitettävää, ja olisi syytä huomioida asia jo tulevien terveydenhuollon ammattilaisten koulutuksessa.

The aim of this study was to explore the seriously disabled persons’ next of kins’ need for support when they are dealing with the health care system. Besides, the aim was to provide the next of kins with an information package based on the findings of the study.

The data were gathered from an online survey that was anonymously responded by eight participants. The survey contained mostly open-ended questions and thus the data were analysed by means of qualitative content analysis.

The study showed that the next of kins of seriously disabled persons needed support in communication with health care professionals, especially in cases of emergency. On the basis of the information obtained through this study, a guide on systematic assessment of a seriously disabled person’s need for care was created. The guide is based on ABCDEmethod and ISBAR-commucation system.

As a conclusion it can be stated that health care professionals lack knowledge in the treatment of seriously disabled persons’ emergency care. This subject area could be improved as early as in the nursing education.