"Ei tähän kukaan yksin pysty" : Moniammatillinen yhteistyö kehitysvammaisen asiakkaan kuntoutussuunnitelman rakentumisessa

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata, kuinka moniammatillinen yhteistyö näkyy kehitysvammaisen asiakkaan kuntoutussuunnitelman rakentumisessa nuorten kuntoutusyksikössä Pitkäniemessä. Opinnäytetyö toteutettiin työelämälähtöisesti yhteistyössä Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kanssa. Tehtävänä oli selvittää, kuinka moniammatillinen yhteistyö rakentuu kehitysvammahuollossa ja kuinka kuntoutussuunnitelma rakentuu siellä sekä miten työntekijät kokevat moniammatillisen yhteistyön kehitysvammatyössä. Tavoitteena oli selvittää moniammatillisen yhteistyön käytäntöjä ja sitä kautta antaa yksikölle uusia keinoja moniammatilliseen yhteistyöhön.

Opinnäytetyö toteutettiin laadullisella menetelmällä. Aineisto kerättiin haastattelemalla fysioterapeuttia, puheterapeuttia, kuntoutuohjaajaa, asiantuntijahoitajaa ja sairaanhoitajaa. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina ja aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla.

Haastatteluissa nousi esille erityisesti perhe ja perheen tarpeet kehitysvammaisen asiakkaan kuntoutusta suunniteltaessa. Toinen esille noussut ryhmä olivat yksikön hoitajat. Heitä pidettiin asiakkaan arjen asiantuntijoina ja heidän näkemyksensä nähtiin arvokkaiksi asiakkaiden tarpeita esiin nostettaessa. Ilman hyvää moniammatillista yhteistyötä asiakkaan kuntoutus ei etenisi asiakkaiden moninaisten ja haastavien ongelmien vuoksi. Voimakkaasti esille nousi myös asiakkaan yksilölliset tarpeet kuntoutusta suunniteltaessa. Kehitysvammaisen asiakkaan kuntoutussuunnitelma koostuukin asiakkaan yksilöllisistä tarpeista. Tuloksissa kuvattiin myös työntekijöiden kokemuksia moniammatillisesta yhteistyöstä. Tiiviin yhteistyön työntekijät kokivat vahvuutena. Haasteiksi nähtiin oman roolin hahmottaminen moniammatillisessa tiimissä sekä toisten näkemysten huomioon ottaminen.

Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää kehitysvammaisten asiakkaiden kuntoutuksessa ja sen suunnittelussa sekä arjessa selviytymisessä. Tulosten perusteella perhe ja perheen tarpeet tulee ottaa huomioon ja nostaa esille kuntoutuksessa ja kuntoutussuunnitelmaa tehtäessä. Kehitysehdotuksena esitetään, että perheiden kokemuksia ja näkemyksiä kehitysvammaisen asiakkaan kuntoutuksesta voitaisiin tutkia enemmän

The purpose of this thesis was to describe multiprofessional co-operation when creating a rehabilitation plan for a mentally disabled person at the adolescents’ rehabilitation unit of Tays Pitkäniemi Hospital. This work-life oriented thesis was produced in co-operation with the Pirkanmaa Hospital District. Our objective was to investigate how multiprofessional co-operation is implemented in the Intellectual Disability Services of Tampere University Hospital, how rehabilitation plans are built there, and in finally, how employees experience multiprofessional co-operation in their work with mentally disabled persons. The aim was to illustrate multiprofessional practices and as a result to give the unit new methods for multiprofessional co-operation.

The approach used in this study was qualitative. The data were collected through interviewing a physiotherapist, a speech therapist, a rehabilitation counselor, a clinical nurse specialist, and a nurse. The interviews were conducted as theme interviews and the data were analysed through inductive content analysis.

Themes that rose up in the interviews were especially family and the needs of a family when planning the rehabilitation of a mentally disabled person. Another group was the nurses of the unit. They were seen as the professionals in the customers’ daily life and the views of nurses were considered valuable when discussing the needs of the patient. The individual needs of a customer came strongly up when planning rehabilitation. In addition, the employees’ experiences of multiprofessional co-operation were mentioned in the results.

The results of the thesis could be used of in rehabilitation, planning, and coping with the everyday life of mentally disabled persons. In according to the results, family and family needs have to be brought up in rehabilitation and when creating a rehabilitation plan. As a development suggestion, the family’s experiences and views of a mentally disabled person could be studied more.