Maidon seleenipitoisuus Suupohjan lypsykarjatiloilla : Merkitys eläinten hyvinvointiin ja terveyteen

Abstract

Seleeni on yksi tärkeimmistä hivenaineista, joita naudan tulisi saada ravinnostaan, sillä se on välttämätön kaikkien eläinten kasvulle ja lisääntymiselle. Suomen maaperässä seleeniä on hyvin vähän, joten vuonna 1984 aloitettiin natriumselenaatin lisääminen lannoitteisiin. Luomutiloilla väkilannoitteiden käyttö on kuitenkin kiellettyä. Eläimet saavat seleeniä normaalisti ruokinnan yhteydessä nurmesta, viljasta, rypsistä ja teollisista täydennysrehuista. Seleeninpuutoksen hoitoon on kuitenkin olemassa injektioina, suun kautta sekä veteen tai rehuun sekoitettavia seleenilisiä. Seleeniä voidaan korvata hieman E-vitamiinilla. Seleeninpuutoksen oireita ovat jälkeisten kiinni jääminen, tiinehtymättömyys, krooninen mastiitti, ripuli, heikko emän imeminen ja kivulias ylösnouseminen. Maidon seleenipitoisuuden tavoitearvo on 20–50 µg/l välillä.

Suupohjan lypsykarjatiloilla on esiintynyt viime aikoina paljon pitkiä tai heikkoja kiimoja, tiinehtymättömyyttä, jälkeisten kiinni jääntiä, utaretulehduksia, vasikkakuolleisuutta sekä heikkoja vasikoita. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää maidon seleenipitoisuuksia Suupohjan lypsykarjatiloilla ja seleenin saannin yhteyttä eläinten terveyteen ja hyvinvointiin. Lisäksi työn tavoitteena oli selvittää, millaisella ruokinnalla ja lannoituksella saavutetaan parhaimmat tulokset naudan seleenin saannissa. Tutkimusaineistoa kerättiin haastattelemalla viittä eri lypsykarjatilaa Suupohjan alueella. Haastattelemani nautakarjatilat ovat tavanomaisessa tuotannossa.

Tutkimuksen mukaan seleeninpuutosta esiintyi lypsykarjatiloilla, joissa ei kiinnitetty tarpeeksi huomiota seleenin lähteeseen tai määrään ruokinnansuunnitteluvaiheessa. Kotoisten rehujen seleenipitoisuuksia ei ollut analysoitu, jonka vuoksi seleenin riittävää tarvetta ei ole osattu arvioida. Seleenipitoisia teollisia rehuja tai kivennäisrehuja lisäämällä saatiin rehuannoksen seleenipitoisuutta nostettua, mutta tiloilla ostorehujen valintaperusteisiin oli pääosin vaikuttanut rehujen hinta-laatusuhde sekä rehujen oston keskittäminen yhteen rehuyritykseen. Ostolannoitteiden seleenipitoisuuksiin ei useimmilla tiloilla ollut kiinnitetty huomiota ja yhdellä tilalla ostolannoitteita ei käytetty lainkaan.

One of the most important trace minerals in animal feed is Selenium. It’s necessary for the growth and reproduction of all animals. The addition of sodium selenate in fertilizers began in 1984 and was started because Finnish soil contain very little Selenium. The use of fertilizers on organic farms is prohibited. Animals get selenium from grass, grain, rape seed meal and commercial concentrates and mineral supplements. Selenium can be replaced a bit with vitamin E. Symptoms of selenium deficiency are retained fetal membranes, infertility, chronic mastitis, diarrhea and leg weakness. The normal selenium concentration of milk ranges from 20 to 50 µg/l.

There has been recently a lot of long or weak oestruses, infertility, retained fetal membranes, mastitis, calf mortality and weak calves in dairy farms of Suupohja’s area. The purpose of this thesis was to examine the selenium concentration of milk in Suupohja’s dairy farms and study the relationship between the supply of selenium to animal health and welfare. In addition the purpose of this thesis was to examine what kind of feeding and fertilization gives the best results for selenium supply to animals. Research material was collected by interviewed people on five different dairy farms. All of these farms were in conventional production.

A lack of selenium appeared in the dairy farms because no attention had been given to planning the amount or source of selenium in feed. The most important criteria for choosing feeds and fertilizers bought by farms was the price and the selenium content of feeds and fertilizers was not usually taken into account. The selenium content of feeds grown on the farms was not analysed. Increasing the selenium-rich commercial feed or mineral feed resulted in increased selenium concentration in the diet.