Aivoverenkiertohäiriö (AVH)- kuntoutujan yläraajan toimintakyvyn kehittäminen virtuaalitodellisuusympäristössä : Kuvaileva kirjallisuuskatsaus

Abstract

Yläraajan toimintarajoitteet ovat yleinen ongelma aivoverenkiertohäiriön jälkeen ja ne rajoittavat henkilön osallistumista ja suoriutumista päivittäisistä toiminnoista. Kuntoutuksessa kuitenkin yläraajan huomioiminen jää usein vähäiseksi, alkuvaiheen kuntoutuksen keskittyen enemmän kävelyyn ja sitä valmistaviin harjoituksiin. Yläraajan kuntoutukseen on useita eri menetelmiä, virtuaalikuntoutuksen ollen melko uusi ja vielä vähän käytetty menetelmä. Tutkimusnäytön mukaan kuntoutus tulisi aloittaa varhain, sen tulisi olla intensiivistä ja toteutua moniammatillisessa yksikössä. Kuntoutuksessa merkittäviä asioita ovat myös harjoitteiden laatu, harjoitteluympäristö ja niistä saatu palaute. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, millaista yläraajan virtuaalikuntoutus on, minkälaisille aivoverenkiertohäiriökuntoutujille se sopii, minkälaisia laitteita kuntoutuksessa on käytetty ja millaisia tuloksia on saatu. Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena ja tiedonhaku tehtiin Pubmed ja PEDro- tietokannoista. Löytyneistä 372:sta tutkimuksesta mukaan valikoitui 10 tutkimusta, jotka täyttivät opinnäytetyön sisäänottokriteerit. Mukaan valikoituneet tutkimukset ovat melko heterogeenisiä harjoittelun intensiteetin, käytettyjen mittareiden ja laitteiden suhteen. Tässä kirjallisuuskatsauksessa todettiin, että yläraajan virtuaalikuntoutus on käyttökelpoinen menetelmä yläraajan kuntoutukseen aivoverenkiertohäiriön jälkeen. Tutkimuksissa yläraajan toimintakyky on parantunut virtuaalikuntoutuksella, mutta se ei ole ollut tehokkaampi kuin muut yläraajan kuntoutusmenetelmät. Yläraajan virtuaalikuntoutuksella voidaan kuitenkin lisätä harjoittelun intensiteettiä ja kuntoutujan itsenäistä harjoittelua.

Functional restrictions of the upper extremity are a common problem after a stroke, and they limit an individual's participation and performance in daily activities. However, the focus in the early stages of rehabilitation after stroke is mainly in gait training instead of upper limb functions. Even though there are several rehabilitation methods for restoring upper limb function after stroke virtual reality is still quite new and rarely utilized technique. Studies show that rehabilitation should begin as soon as possible after the stroke and it should be carried out intensely in a multidisciplinary environment. The quality of the exercises, training environment and feedback are also significant in the rehabilitation process. The purpose of the thesis was to study how upper limb rehabilitation is executed using virtual reality technology. The purpose was also to study what kind of subjects benefit from virtual reality intervention, what devices are available for rehabilitation and the effectiveness of the intervention. The method of the thesis was a descriptive literature review. The data was collected from Pubmed and Pedro databases. Ten studies out of 372 met inclusion criterias of the thesis. The selected studies are quite heterogenic in terms of practice intensity, used devices and outcome measures. According to the results, virtual reality intervention in upper limb rehabilitation is a usable method after stroke. The results of the studies show improved upper limb function after virtual reality intervention but the method hasn’t been proven to be more effective than other rehabilitation methods. However, the intensity and independency of rehabilitation can be increased using virtual reality technology.