Valmistuvan sairaanhoitajaopiskelijan lääkehoidon osaaminen

Abstract

Tämä opinnäytetyö on osa Turun ammattikorkeakoulun Turvallinen lääkehoito – kehittämishanketta. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa tietoa valmistuvan sairaanhoitajaopiskelijan lääkehoidon osaamisesta viimeisellä lukukaudella. Saatuja tietoja voidaan hyödyntää lääkehoidon opetuksen kehittämisessä.

Opinnäytetyön tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena. Tutkimuksessa käytettiin strukturoitua kysely-lomaketta, joka pohjautui aikaisempiin tutkimuksiin ja kirjallisuuteen. Tutkimuksessa testattiin opis-kelijoiden hoitotyön eri osa-alueiden osaamista. Näitä osa-alueita ovat: lääkelait ja säädökset, lääk-keiden käsittely ja käyttökuntoon saattaminen, lääkkeiden vaikutukset, lääkkeen antaminen potilaalle, kliininen farmakologia, lääkelaskenta, lääkkeen anto laskimoon, lääkehoidon vaikutusten seuranta ja dokumentointi sekä osassa myös potilaan lääkehoidon ohjaus. Aineistonkeruu toteutettiin keväällä 2008 ja 2009 sekä syksyllä 2009. Tutkimuksiin osallistui 67 sairaanhoitajaopiskelijaa. Saadut vastaukset analysoitiin SPSS Statistics 17.0- ohjelmalla.

Valmistuvan sairaanhoitajan oletetaan olevan heti valmistuttuaan pätevä toteuttamaan turvallisesti ja laadukkaasti lääkehoitoa. Aikaisemmat tutkimukset kuitenkin osoittavat puutteita valmistuvien sairaanhoitajien lääkehoitoon liittyvässä osaamisessa. Lisähaastetta turvalliseen lääkehoidon toteu-tukseen sekä käytännössä että lääkehoidon koulutuksessa tuovat lääkehoidon mahdollisuuksien laajentuminen ja lääkkeiden käytön lisääntyminen. Lääkkeet ovat myös entistä tehokkaampia. Sekä lääkkeiden antotapoja, reittejä ja lääkemuotoja kehitellään tehokkaasti.

Tutkimustuloksista ilmeni että kyselyyn vastanneiden sairaanhoitajaopiskelijoiden lääkehoidon ko-konaisosaaminen kolmen eri mittauskerran välillä oli tyydyttävää. Teoreettiset lääkehoidon osaami-sen taidot olivat keskimäärin puutteellisia, ainoastaan lääkelaskujen osaaminen oli hyvää. Käytän-nön lääkehoitotaidoista osaaminen oli parhainta seurannan ja dokumentoinnin osalta, puutteellisinta lääkkeiden antamisen osalta.

This thesis is part of Safe medical care -project that is launched by Turku University of Applied Sciences. This thesis purpose is to yield information about undergraduate nurses´ knowledge in drug therapy during the final semester. The information provided from this thesis can be utilized in developing the curriculum in drug therapy education.

This thesis was executed as quantitative survey. The survey was collected using as structured questionnaire that was based on previous researches and literature. The questionnaire tested stu-dents’ knowledge in different aspects of nursing and drug therapy. These aspects were legal code and regulations of drug therapy, processing and handling of pharmaceuticals, effects of pharma-ceuticals, administrating pharmaceuticals to patients, clinical pharmacology, medical calculation and administrating intravenous pharmaceuticals, interactions of pharmaceuticals and documentation and guidance of patients. The data were collected during spring 2008, spring 2009 and fall 2009. The data involved 67 undergraduate nurses. The gathered data were analyzed using statistical methods (SPSS Statistics 17.0- program).

Graduate nurses are expected to be qualified to execute safe and good drug therapy. However previous researches implicate deficiencies in undergraduate nurses´ knowledge in different aspects of drug therapy. The broaden potential of drug therapy and the increased use of pharmaceuticals places more challenges to the practice and education of drug therapy. Pharmaceuticals are also more efficient and the ways of distributing pharmaceuticals are developed efficiently.

Based on the results graduating nurses´ knowledge of drug therapy in all three realizations was mainly satisfactory. The theoretical knowledge in drug therapy was on average insufficient. Only the proficiency in medical calculation was good. The practical knowledge was best possessed in inte-ractions of pharmaceuticals and documentation. Knowledge was most insufficient in administrating pharmaceuticals to patients.