Kankaanpään A-kodin intervallikuntoutuksen merkitys eri ikäryhmien asiakkaille
Hellemaa, Janetta (2017)
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201704255286
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201704255286
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten asiakkaat kokevat hyötyvänsä Kankaanpään A-kodin intervallikuntoutuksesta. Intervallikuntoutus on jatkokuntoutusmuoto asiakkaille, jotka ovat olleet peruskuntoutusjaksonsa A-kodilla. Peruskuntoutusyhteisöjen lisäksi myös A-kodin muista yhteisöistä voi hakeutua intervallikuntoutukseen. Intervallikuntoutuksessa asiakas on laitoskuntoutusjaksojen välillä kotonaan noin 3-8 viikon mittaisia jaksoja. Intervallin laitoskuntoutusjakso on mitaltaan kuusi vuorokautta.
Tässä opinnäytetyössä vertailtiin nuorten, alle 29-vuotiaiden, asiakkaiden kokemuksia yli 29-vuotiaiden asiakkaiden kokemuksiin. Vertailua tehtiin, jotta saataisiin selville, miten nuorten asiakkaiden osuutta intervallikuntoutuksen asiakkaissa saataisiin kasvatettua.
Tämä opinnäytetyö toteutettiin haastattelemalla teemojen kautta seitsemää intervallikuntoutuksen asiakasta. Haastatteluissa käsiteltiin kolmea intervallikuntoutuksen keskeistä osa-aluetta: kotijaksoja, laitosjaksoja sekä intervallipuheluita. Näiden lisäksi haastatteluissa käytiin läpi myös asiakkaiden kokemaa hyötyä intervallikuntoutuksesta sekä kehitysehdotuksia.
Intervallikuntoutuksen asiakkaista valtaosa on iältään yli 29-vuotiaita. Tästä syystä aineiston tulkintaa tehtiin vertaillen kahden eri ikäryhmän kokemuksia. Vertailussa ilmenee, että kokemuksissa ei juurikaan ole eroja. Pääsääntöisesti nuoret asiakkaat kokevat tarvitsevansa intensiivisempää tukea kuin iältään yli 29-vuotiaat.
A-kodin intervallikuntoutukseen oltiin hyvin tyytyväisiä. Tiivis laitosjakso koettiin toimivaksi vastapariksi kotijaksolle. Kotijaksolla yhteydenpitoa ylläpidettiin puhelimitse säännöllisesti intervallikuntoutuksen ohjaajien toimesta. Myös intervallipuhelut koettiin tärkeiksi ja hyödyllisiksi.
Intervallikuntoutuksen asiakasmäärän tulisi kasvaa, jotta kuntoutusmuoto toteutuisi toimivana myös jatkossa. Asiakkaiden kokemukset intervallikuntoutuksesta ovat kuitenkin niin myönteisiä, että kehitettävää lienee asiakkaiden motivoinnissa intervallikuntoutukseen hakeutumisvaiheessa, eikä niinkään itse kuntoutustoiminnassa.
Tässä opinnäytetyössä vertailtiin nuorten, alle 29-vuotiaiden, asiakkaiden kokemuksia yli 29-vuotiaiden asiakkaiden kokemuksiin. Vertailua tehtiin, jotta saataisiin selville, miten nuorten asiakkaiden osuutta intervallikuntoutuksen asiakkaissa saataisiin kasvatettua.
Tämä opinnäytetyö toteutettiin haastattelemalla teemojen kautta seitsemää intervallikuntoutuksen asiakasta. Haastatteluissa käsiteltiin kolmea intervallikuntoutuksen keskeistä osa-aluetta: kotijaksoja, laitosjaksoja sekä intervallipuheluita. Näiden lisäksi haastatteluissa käytiin läpi myös asiakkaiden kokemaa hyötyä intervallikuntoutuksesta sekä kehitysehdotuksia.
Intervallikuntoutuksen asiakkaista valtaosa on iältään yli 29-vuotiaita. Tästä syystä aineiston tulkintaa tehtiin vertaillen kahden eri ikäryhmän kokemuksia. Vertailussa ilmenee, että kokemuksissa ei juurikaan ole eroja. Pääsääntöisesti nuoret asiakkaat kokevat tarvitsevansa intensiivisempää tukea kuin iältään yli 29-vuotiaat.
A-kodin intervallikuntoutukseen oltiin hyvin tyytyväisiä. Tiivis laitosjakso koettiin toimivaksi vastapariksi kotijaksolle. Kotijaksolla yhteydenpitoa ylläpidettiin puhelimitse säännöllisesti intervallikuntoutuksen ohjaajien toimesta. Myös intervallipuhelut koettiin tärkeiksi ja hyödyllisiksi.
Intervallikuntoutuksen asiakasmäärän tulisi kasvaa, jotta kuntoutusmuoto toteutuisi toimivana myös jatkossa. Asiakkaiden kokemukset intervallikuntoutuksesta ovat kuitenkin niin myönteisiä, että kehitettävää lienee asiakkaiden motivoinnissa intervallikuntoutukseen hakeutumisvaiheessa, eikä niinkään itse kuntoutustoiminnassa.