Ohjaan, neuvon ja kannustan- Lastensuojelun avohuollon sosiaaliohjaajien ajatuksia omasta työstään

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia lastensuojelun avohuollon sosiaaliohjaajien tekemää työtä. Tarkoitus oli selvittää, mitä kaikkea lastensuojelun avohuollon sosiaaliohjaajien tekemä työ pitää sisällään ja miten he itse määrittelevät omaa työtään.

Teoreettinen viitekehys muodostui lastensuojelua ohjaavista keskeisistä laeista, sosiaalihuoltolaista ja lastensuojelulaista. Lastensuojelun palvelujärjestelmä on hyvin laaja kokonaisuus ja se on myös keskeisessä asemassa teoriaosuudessa.

Tutkimusaineisto kerättiin lastensuojelun avohuollon sosiaaliohjaajilta sähköpostitse. Sosiaaliohjaajat tekivät vapaamuotoiset kirjoitelmat laadittujen kysymysten pohjalta. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja tutkimuksen analyysimenetelmänä käytettiin teemoittelua ja tyypittelyä.

Tutkimustulosten perusteella lastensuojelun avohuollon sosiaaliohjaus on lähityöskentelyä perheissä. Asiakassuunnitelma antaa sosiaaliohjaajien työlle raamit mutta ne ovat yleensä melko väljät. Sosiaaliohjaus on kirjoi-telmien perusteella ennen kaikkea vuorovaikutustyötä jonka keskiössä ovat ihmissuhde- keskustelu- sekä aktiivisen kuuntelun taidot. Lastensuojelun sosiaaliohjauksessa korostuu luova työskentelyote, ongelmanratkaisukyky ja paineensietokyky. Lastensuojelun avohuollon sosiaaliohjaajien työ on monipuolista työtä jonka sisällöt ja tavoitteet määräytyvät asiakkaan tuen tarpeen mukaan.

The aim of this thesis was to study the work of social counsellors working in non-residential care in child welfare services. The aim was to find out what their work contains and how they define their own work.

The theoretical framework of the study is based on the central legislation, Social Welfare Act and Child Welfare Act. The child welfare service system is a large entity and it plays an important role in the theoretical part of this thesis.

The data were collected from social counsellors in non-residential child welfare by email. The social counsellors produced free-form essays based on my research questions. The thesis was carried out as a qualitative study. The data were analyzed by using a thematical method.

The social counselling in non-residential child welfare is working in the families. The client plans provide a framework to the social counsellors’ work but the frames are often flexible. Social counselling is mainly interac-tion and it focuses on relationship, conversation and active hearing skills. Creativity, problem solving skills and pressure tolerance are emphasized in social counselling in child welfare. The work of social counsellors in non-residential child welfare is versatile and the contents and aims vary de-pending on the clients´ need for support.