Lyöntipaalun valinta
Jokinen, Jyri (2017)
Jokinen, Jyri
Hämeen ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705036219
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705036219
Tiivistelmä
Opinnäytetyö tehtiin HTM Yhtiöt Oy:lle, joka on 1981 perustettu teräs- ja paalutuotteita valmistava perheyhtiö.
Työn tavoitteena oli selvittää kolmen eri pienlyöntipaalutyypin ominaisuuksia, käyttökohteita ja työskentelytapoja. Eri paalutyypit olivat HTM:n valmistamat pienteräslyöntipaalu ja teräsbetonipaalu sekä Lujabetonin val-mistama pienpaalu. Tarkoituksena oli löytää tietoa ja näkemyksiä eri paalu-jen hyödyistä keskittymättä liikaa kustannusperäiseen vertailuun.
Työn tietojen etsintään käytettiin sekä kirjallisuutta että internetlähteitä. Lisäksi kustannuksille on saatu taustaa erilaisista tarjouspyynnöistä. Opinnäytetyön teoria perustuu paalutuksen suunnittelussa käytettävään paalutusohjeeseen. Työn teon aikana voimassa oli Paalutusohje 2011.
Paalutusta suunniteltaessa pyritään valitsemaan materiaalit ja työtavat niin, että kustannukset saataisiin mahdollisimman alhaisiksi. Työtä tehdessä kuitenkin huomattiin, että paalutuksella on suuria vaikutuksia ympäröiviin maakerroksiin, rakennuksiin ja rakenteisiin. Tästä johtuen halvin vaihtoehto ei aina sovellu rakennettavaan kohteeseen.
Vertailusta pystyi toteamaan, että teräspaalu on materiaalinsa puolesta kallein, mutta samalla kevyin vaihtoehto ja sitä käytetäänkin vain ahtaammissa ja herkemmissä kohteissa. Teräsbetoni on Suomessa eniten käytetty paalumateriaali, koska sillä on suuri kantavuus mutta alhaiset kustannukset. Teräsbetoni on kuitenkin raskasta ja käsittely vaatii paljon tilaa. Lisäksi vaikutukset ympäröivään maastoon ovat suuremmat kuin teräspaalulla. Luja-pienpaalu on kaikilla osa-alueilla varteenotettava vaihtoehto. Se on helppoa ja nopeaa asentaa, eikä hukkaa pääse juurikaan muodostumaan. Luja-pienpaalun käyttöä rajaa eniten sen heikko kantavuus, joten sen käyttö kohdistuu pieniin ja kevyisiin paalutuskohteisiin.
Työn tavoitteena oli selvittää kolmen eri pienlyöntipaalutyypin ominaisuuksia, käyttökohteita ja työskentelytapoja. Eri paalutyypit olivat HTM:n valmistamat pienteräslyöntipaalu ja teräsbetonipaalu sekä Lujabetonin val-mistama pienpaalu. Tarkoituksena oli löytää tietoa ja näkemyksiä eri paalu-jen hyödyistä keskittymättä liikaa kustannusperäiseen vertailuun.
Työn tietojen etsintään käytettiin sekä kirjallisuutta että internetlähteitä. Lisäksi kustannuksille on saatu taustaa erilaisista tarjouspyynnöistä. Opinnäytetyön teoria perustuu paalutuksen suunnittelussa käytettävään paalutusohjeeseen. Työn teon aikana voimassa oli Paalutusohje 2011.
Paalutusta suunniteltaessa pyritään valitsemaan materiaalit ja työtavat niin, että kustannukset saataisiin mahdollisimman alhaisiksi. Työtä tehdessä kuitenkin huomattiin, että paalutuksella on suuria vaikutuksia ympäröiviin maakerroksiin, rakennuksiin ja rakenteisiin. Tästä johtuen halvin vaihtoehto ei aina sovellu rakennettavaan kohteeseen.
Vertailusta pystyi toteamaan, että teräspaalu on materiaalinsa puolesta kallein, mutta samalla kevyin vaihtoehto ja sitä käytetäänkin vain ahtaammissa ja herkemmissä kohteissa. Teräsbetoni on Suomessa eniten käytetty paalumateriaali, koska sillä on suuri kantavuus mutta alhaiset kustannukset. Teräsbetoni on kuitenkin raskasta ja käsittely vaatii paljon tilaa. Lisäksi vaikutukset ympäröivään maastoon ovat suuremmat kuin teräspaalulla. Luja-pienpaalu on kaikilla osa-alueilla varteenotettava vaihtoehto. Se on helppoa ja nopeaa asentaa, eikä hukkaa pääse juurikaan muodostumaan. Luja-pienpaalun käyttöä rajaa eniten sen heikko kantavuus, joten sen käyttö kohdistuu pieniin ja kevyisiin paalutuskohteisiin.