Ajouramallien luotettavuusselvitys : Linja-autojen ajourien vertailu kenttäkokeiden ja tietokonemallinnusten välillä

Abstract

Opinnäytetyö pohjautuu HSL:n teettämään selvitykseen, jonka tavoitteena oli tutkia ajouramallinnusohjelmalla (AutoTURN) luotuja ajouria ja vertailla niitä kenttäkokeissa saatuihin mittaustuloksiin, jotka saatiin paikallistamisjärjestelmävastaanottimien (GNSS) avulla. Vertailulla haluttiin selvittää eroavaisuuksia tietokonemallinnusohjelmalla (AutoTURN) luotujen ja GNSS-vastaanottimilla mitattujen ajourien välillä.

Työn tarkoituksena oli selvittää linja-autojen peränylityksiä ja kääntymisten tilantarpeita kenttäkokeiden ajotilanteissa ja arvioida mahdollisia peränylitysriskejä todellisessa liikenteessä. Tämän lisäksi haluttiin selvittää, onko Liikenneviraston ohjeistuksen mukainen linja-auton mitoitusajoneuvo (LAT 15 metriä) riittävän kattava edustamaan HSL:n alueella liikennöiviä telilinja-autoja, jotka on varustettu kääntyvällä telillä.

Tuloksista voidaan todeta, että mitoitusajoneuvo (LAT) ei edusta riittävästi kääntyvätelisiä kolmiakselia linja-autoja. Ajourien erot tulivat esiin erityisesti linja-autojen käännöksen aikana sisäkyljen vaatimassa tilassa (1,6 metriä enemmän mitoitusajoneuvolla) sekä peränylityksissä (0,6 metriä vähemmän). Lisäksi AutoTURN-ohjelmaan luotiin testattujen linja-autojen mittoja vastaavat ajoneuvot, jolloin ajourat erosivat enimmillään 0,2 metriä. Tuloksista nähdään ohjelmiston olevan riittävän tarkka mallintamaan todellisuutta jäljitteleviä ajouria jäykkärunkoisten linja-autojen osalta.

Vaikka nykyohjeistuksen mukainen telilin-ja-auton mitoitusajoneuvo (LAT) on tilantarpeeltaan merkittävästi todellisia linja-autoja suurempi, se on liikennetekniseen mitoitukseen kuitenkin useimmiten sopiva. Tällöin voidaan huomioida riittävästi vaihtelevan kaluston ja ajotapojen vaikutus, mutta peränylitystilanteissa mitoitusajoneuvo ei edusta tarpeeksi hyvin kääntyvätelisten linja-autojen ominaisuuksia.

This thesis was based on a report commissioned by HSL. The aim of the report was to compare the vehicle swept paths of real-life vehicles and those simulated by a vehicle swept path analysis software (AutoTURN). The measuring data of the real-life vehicles was collected using Global Navigation Satellite System.

In this thesis: project examined the rear-end overhangs and space requirements of buses while turning in a testing environment and estimated possible risks of these rear-end overhangs in real traffic. From a traffic design point of view I was trying to clarify the situations where the rear-end overhangs should be better taken into account. In this thesis, I also try to figure out whether the standard vehicle LAT recommended by Liikennevirasto is adequate to represent the tri-axle buses used in the area of HSL, especially buses that are 15 meters long and have steering rear axles.

By comparing the results, it can be concluded that LAT, the standard vehicle of Liikennevirasto is not adequate to represent tri-axle buses with tag axels. The differences between swept paths were highly visible in the space required by the inner sides of buses during turning and rear over-sweeps. According to the results, the space required by the inner sides of the standard vehicle was a maximum of 1.6 meter wider and the rear over-sweeps of the standard vehicles were a maximum 0.6 meters less than the busses in the test environment.

In conclusion, LAT, the standard vehicle of practice for multi-axel buses requires remarkably more space than real-life multi-axel buses. It is however, suitable for designing and engineering of traffic management in most occasions since by using a standard vehicle larger than real-life vehicles it is possible to encompass the influence of varying stock and different driving patterns.