Muistisairaan voimavaralähtöisen hoidon kehittäminen Järvenpään erityisasumisessa

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena oli lisätä tietoa muistisairaan voimavaralähtöisestä hoidosta ja haasteellisesta käyttäytymisestä ja saattaa omaisten näkemykset hoitohenkilökunnan ja toimintaa johtavien esimiesten tietoisuuteen voimavaralähtöisen hoidon kehittämiseksi ja haasteellisen käyttäytymisen vähentämiseksi.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten voitaisiin muistisairaan voimavaralähtöistä hoitoa kehittää Järvenpään erityisasumisessa sekä selvittää keinot, joilla voitiin muuttaa muistisairaan haasteellista käyttäytymistä muistisairaan omat voimavarat huomioiden.

Tutkimuksen lähestymistapana käytettiin kvalitatiivista eli laadullista tutkimusta. Laadullinen tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluilla. Haastattelut suoritettiin ryhmähaastatteluna. Analyysimenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tutkimuksessa edettiin vaiheittain BIKVA - arviointimallia soveltaen. Mallin lähtökohtana oli muistisairaitten omaisten näkemykset voimavaralähtöisen hoidon kehittämisestä ja haasteellisen käyttäytymisen vähentämisestä. Osallisten näkemykset ja kokemukset oli välitetty organisaation eri tasoille arvioitavaksi.

Tutkimus tuloksista nousi esille, että erilasia muistisairaan jäljellä olevia voimavaroja voitiin löytää kysymällä niitä asukkaalta itseltään tai omaisilta. Muistisairaan osallisuuden edistäviä tekijöitä arjessa olivat, että heille pitäisi antaa aikaa ja mahdollisuus tehdä kodinomaisia töitä, mitä he ovat nuoruudessa tehneet, näin lisättäisiin heidän arvostuksen tunnetta, että heitä arvostetaan ihmisenä. Pihapiiri pitäisi aidata, koska silloin muistisairaat saisivat enemmän vapautta liikkua pihalla, näin lisättäisiin asukkaitten kommunikaatiokykyä ja säilytettäisiin jäljellä olevia voimavaroja. Muistisairaan osallisuuden estäviksi tekijöiksi koettiin hoitajien kiire, mutta johto oli sitä mieltä, että hoitajien oikea asenne ja motivaatio omaan työhön ja työn kehittämisellä saataisiin paljon ratkaisuja kiireen tunteeseen. Muistisairaitten haasteellista käyttäytymistä voitaisiin ennaltaehkäistä hoitohenkilökunnan jatkuvalla kouluttautumisella, jolloin tunnettaisiin häiriö käyttäytymisen syitä helpommin ja hoitajilla olisi tietoa, mikä sen aiheuttaa, sekä kokemusta ja siten voitaisiin erilaisia tilanteita välttää.

Tutkimuksen tulosten kehittämisideoita olivat, että hoitajien lisääminen ei ratkaise mitenkään ongelmaa, vaan hoitajien pitäisi olla realistisia ja käyttää tehokkaasti työaikaa, mikä on tarkoitettu muistisairaita varten. Päiväkotien yhteistyötä pitäisi lisätä, koska lapset ovat muistisairaille tärkeitä ja heidän avulla saataisiin elämää muistisairaille.

The aims of study were to increase knowledge about the resource – oriented care and challenging behaviour or a person with memory disorders as well as to bring out views of the next of kin to nursing staff and managers in order to develop resource – oriented care and decrease challenging behavior.

The study was qualitative in nature and the data were collected through thematic group interviews. The data were analysed through content analysis.

Results showed that resources of a person with memory disorders could be found by asking the residents themselves or their relatives. The issues, which promoted participation, were giving time and a possibility to do homelike chores, which they had done earlier. Yards should be fenced so that people with memory disor-ders could be active. The challenging behaviour of the people with memory disorders could be prevented through constant training of the personnel.

Increasing the number of nurses is not a solution. Nurses should be realistic and efficient with the time when working with people with memory disorders. Cooperation with day care centres should be increased because children are important for people with memory disorders.