Seeruminäytteen kulkuprosessin kuvaaminen ja sen tehostaminen Lean-menetelmillä
Kivi, Iida (2017)
Kivi, Iida
Tampereen ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705158263
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705158263
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli kuvata omalla erikoisalallaan toimivan kliinisen laboratorion seeruminäytteiden kulkuprosessia ja löytää keinoja, joilla prosessin virtaustehokkuutta voitaisiin parantaa. Opinnäytetyössä hyödynnettiin Lean-filosofian tarjoamia menetelmiä ja työkaluja, joiden avulla pyrittiin tunnistamaan ja analysoimaan prosessissa syntyvää hukkaa sekä luomaan mahdollisimman kattava kuva prosessin nykytilasta. Tarkoituksena oli tunnistaa prosessin pullonkauloja ja laskea läpimenoaikoja prosessin eri vaiheille ja odotuksesta aiheutuvalle hukalle. Opinnäytetyössä esitettyjä tuloksia on tarkoitus hyödyntää kohdelaboratoriossa näytteiden purkamisen ja näytteiden lajittelun työpisteen uudistamisessa.
Opinnäytetyön kokeellinen osa oli luonteeltaan kvantitatiivinen ja se toteutettiin keräämällä tietoa kellottamalla prosessin eri vaiheita. Kokeellisen osan tiedonkeruussa käytettiin paperisia kaavakkeita, joita laboratorion työntekijät täyttivät. Työssä käytettiin sekuntikelloja ajan mittaamiseen. Opinnäytetyön kokeellinen osuus jakautui kolmeen osaan, jotka olivat näytelähetysten purkamisen ja näytteiden lajittelun seuranta, lähetteiden järjestelmään viemisen kellotus ja seeruminäytteiden kulun seuranta laboratorion sisällä. Kaavakkeilla kerätyt tiedot analysoitiin Excel-ohjelmalla.
Seeruminäytteiden kulkuprosessi kohdelaboratoriossa voitiin jakaa neljään prosessin osaan, jotka olivat näytelähetysten purkaminen ja näytteiden lajittelu, lähetteiden vieminen järjestelmään, analyysi ja tulosten vastaus. Tulosten perusteella noin 80 % seerumi-näytteen kulkuprosessista oli hukkaa. Kellotustulosten perusteella saatiin laskettua yhden lähetteen järjestelmään viemiseen käytetty keskimääräinen aika, joka oli 44 sekuntia. Prosessin suurimpia pullonkauloja olivat näytelähetysten purkaminen ja lajittelu sekä tulosten hyväksyminen.
Seeruminäytteiden kulkuprosessin hukka syntyi vaihtelusta ja odotuksesta. Hukkaa on mahdollista karsia keskittämällä resursseja työvaiheisiin, jotka synnyttävät pullonkauloja. Myös kopioinnin vähentäminen ja sähköisiin lähetteisiin siirtyminen tehostaisivat prosessia. Tulosten perusteella suunniteltu uudistus, jossa lähetteet on tarkoitus viedä järjestelmään näytelähetysten purkamisen ja näytteiden lajittelun työpisteeltä, on virtaustehokkuutta lisäävä. Opinnäytetyössä kerättyjä tietoja seeruminäytteen kulkuprosessista on mahdollista hyödyntää prosessin kehitystyössä ja uudistusten onnistumisen arvioinnissa.
Opinnäytetyön kokeellinen osa oli luonteeltaan kvantitatiivinen ja se toteutettiin keräämällä tietoa kellottamalla prosessin eri vaiheita. Kokeellisen osan tiedonkeruussa käytettiin paperisia kaavakkeita, joita laboratorion työntekijät täyttivät. Työssä käytettiin sekuntikelloja ajan mittaamiseen. Opinnäytetyön kokeellinen osuus jakautui kolmeen osaan, jotka olivat näytelähetysten purkamisen ja näytteiden lajittelun seuranta, lähetteiden järjestelmään viemisen kellotus ja seeruminäytteiden kulun seuranta laboratorion sisällä. Kaavakkeilla kerätyt tiedot analysoitiin Excel-ohjelmalla.
Seeruminäytteiden kulkuprosessi kohdelaboratoriossa voitiin jakaa neljään prosessin osaan, jotka olivat näytelähetysten purkaminen ja näytteiden lajittelu, lähetteiden vieminen järjestelmään, analyysi ja tulosten vastaus. Tulosten perusteella noin 80 % seerumi-näytteen kulkuprosessista oli hukkaa. Kellotustulosten perusteella saatiin laskettua yhden lähetteen järjestelmään viemiseen käytetty keskimääräinen aika, joka oli 44 sekuntia. Prosessin suurimpia pullonkauloja olivat näytelähetysten purkaminen ja lajittelu sekä tulosten hyväksyminen.
Seeruminäytteiden kulkuprosessin hukka syntyi vaihtelusta ja odotuksesta. Hukkaa on mahdollista karsia keskittämällä resursseja työvaiheisiin, jotka synnyttävät pullonkauloja. Myös kopioinnin vähentäminen ja sähköisiin lähetteisiin siirtyminen tehostaisivat prosessia. Tulosten perusteella suunniteltu uudistus, jossa lähetteet on tarkoitus viedä järjestelmään näytelähetysten purkamisen ja näytteiden lajittelun työpisteeltä, on virtaustehokkuutta lisäävä. Opinnäytetyössä kerättyjä tietoja seeruminäytteen kulkuprosessista on mahdollista hyödyntää prosessin kehitystyössä ja uudistusten onnistumisen arvioinnissa.