Perehdytys moniammatilliseen toimintaan hoitotyössä

Abstract

Hoitotoiminta terveysasemilla tapahtuu moniammatillisessa yhteistyössä. Uuden työntekijän perehdytyksessä tätä näkökulmaa ei kuitenkaan ole huomioitu, mikä ei vastaa nykyajan vaateita tehokkaasta perehdytyksestä moniammatillisessa organisaatiossa toimimiseksi.

Tämän tutkimuksen tavoite oli tuottaa toimeksiantajalle, Hämeenlinnan Terveyspalveluille,tietoa organisaation sisäisen moniammatillisen yhteistyön toteutumisesta sekä ajatuksia ja näkemyksiä parhaasta tavasta perehdyttää uusi työntekijä siihen.

Tutkimusmenetelmänä oli työryhmässä suunniteltu kyselytutkimus, mikä sisälsi sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia kysymyksiä. Alussa olivat perustietokysymykset, joiden jälkeen tulivat kysymykset moniammatillisen yhteistyön näkymisestä tutkittavassa organisaatiossa. Lisäksi tiedusteltiin vastaajien ajatuksia hyvän perehdytyksen käytännöistä ja lopuksi perehdytysmateriaalista. Pääpaino kyselyssä oli kuudella avoimella kysymyksellä, joiden vastauksista tehtiin tiivistelmät ja analyysikaaviot. Kohderyhmänä tutkimuksessa oli toimeksiantajan organisaation määrittelemät 60 avainhenkilöä perehdytyksen suhteen. Vastausprosentiksi tuli 47 %.

Kyselytutkimuksen keskeiset tulokset toivat esille moniammatillisen yhteistyön olevan vastaajille arkipäivää työtehtävien vaatiessa monipuolista asiantuntevuutta. Erilaisten moniammatillisten tiimien olemassa olo, konsultaatioiden helppous ja sujuva ohjaus eri ammattilaisten puheille olivat moniammatillista yhteistyötä osoittavia työtapoja. Yhteistyön toteutumista organisaatiossa haittasi kiire, puutteet toisten osaamisen tuntemisessa sekä organisaatiorajat.

Moniammatillisen yhteistyön huomioiminen perehdytysprosessissa nähtiin hyvin tärkeäksi. Moniammatillisuuteen perehdytyksen osalta keskeisiksi tuloksiksi nousivat tarpeet toimivan perehdytysprosessin luomisesta hyödyntäen eri ammattiryhmiä sekä erityisesti perehdytyksen arvioinnin kehittäminen ja toteuttaminen osana järjestelmällistä prosessia. Myös perehdytysmateriaalia tulee parantaa, sillä nykyinen materiaali on lähinnä luettelo läpikäytävistä asioista ja osittain vanhentunutta tietoa sisältävää. Omia erillisiä perehdytysoppaita toivottiin eri ammattiryhmille. Perehdytysmateriaalin parhaan hyödynnettävyyden nähtiin olevan sisäisestä intranetistä. Vastuu perehdytyksen onnistumisesta todettiin kuuluvan niin työnjohdolliselle esimiehelle kuin perehdytettävälle itselleen.

Vastausprosentti jäi alhaiseksi, joten tutkimuksen perusteella ei voi tehdä yleistyksiä. Tutkimuksen yhtenä tavoitteena oli tuottaa ajatuksia ja malleja tulevaisuuden moniammatillisen yhteistyöhön perehdytykseen ja niitä sillä saatiin hyvin esille. Perehdytyksen kehittämistä erillisenä hankkeena esitetään. Jatkossa voitaisiin myös selvittää pitkäkestoisen perehdytyksen toimivuutta moniammatillisessa hoitotyössä.

Nowadays working in the health care in health centres takes place in inter- and crossprofessional customer-oriented teams. This aspect has, however, not been fully accounted in the orientation process to new employees. This study was aimed at gaining to the Principal, Hämeenlinna Health Services, opinions about the state of the art of the fulfilment of the collaboration in its cross-professional organization and to provide ideas and views of the best methods to orientate new employees to the demands of the crossprofessional team-work.

The research method adopted was a survey, a questionnaire planned in a working group, including both quantitative and qualitative questions. The latter, however, played the major role. The target group was the prime staff of the organization of the Principal, participating in the orientation stage.

The main results of the survey indicate that the cross-professional collaboration is already a part of the everyday team-work of the respondents. Cooperative activities, utilization of internal expertise and consultation aids were especially underscored. The challenges mentioned were extra hurry, unknown dignity and skills of the colleagues, and the constraints set by the organization. For more efficient orientation, the establishment of the orientation procedure utilizing all professionals, the improvement of the assessment of the process and its accomplishment in a systematic way were suggested. Further, the material for in the orientation process should be compiled.

A low response rate does not allow drawing general conclusions, but numerous ideas and views for the future orientation process for the cross-professional collaboration were found out. To start a specific project for the orientation process is suggested. Advantages of the adoption of the long-term onboarding-type orientation process in health care could also be clarified in the future.