Transsukupuolisen haastateltavan kohtaaminen ja esittäminen dokumentissa : case: televisiodokumentti Vihdoin olen minä

Abstract

Tässä opinnäytetyössä käsitellään transihmisen kohtaamista haastattelutilanteessa sekä esittämistä televisiodokumentissa. Tapausesimerkkinä käytetään opinnäytetyön tuoteosana tehtyä Vihdoin olen minä -televisiodokumenttia. Opinnäytetyön tavoitteena on etsiä hyvä lähestymistapa transihmisen kohtaamiseen haastattelutilanteessa ja sitä voi soveltaa myös muihin mahdollisesti arkaluontoisiin aiheisiin.

Transihmisiin kohdistuu ennakkoluuloja ja virheellisiä käsityksiä, vaikka tietoisuus aiheesta on lisääntynyt. Yhdysvaltalaisissa televisiosarjoissa fiktiiviset transsukupuoliset hahmot kuvataan usein negatiivisessa valossa, esimerkiksi uhrina tai vihollisena. Ihmisen sukupuolta ei ole yksiselitteistä määritellä, vaikka Suomen lainsäädännössä tunnetaankin vain kaksi sukupuolta, mies ja nainen.

Sukupuoli on monelle olennainen osa identiteettiä. Koska transihmisiä on heidän sukupuoli-identiteettinsä takia pidetty heteronormatiivisessa yhteiskunnassa tietyssä “toiseuden” asemassa, on heille muodostunut tiivis sisäryhmä. Haastattelua tehdessä on hyvä ottaa huomioon erilaiset identiteetit ja sisäryhmät, mutta niiden ei pidä antaa häiritä haastattelua. Toisenlainen identiteetti ei tarkoita sitä, etteikö toiseen voisi samaistua. Ihmisen identiteetti koostuu monesta eri asiasta ja muuttuu jatkuvasti.

Opinnäytetyön tuoteosana valmistuneen dokumentin tavoitteena on välittää tietoa transsukupuolisuudesta, edistää tasa-arvoa sekä tarjota vertaistukea sukupuolivähemmistöjen edustajille. Ennakkovalmistelujen tärkeys dokumentin tekemisessä korostui, sillä aihe oli tekijöille entuudestaan melko vieras. Dokumentin kahdessa päähenkilössä on paljon yhteistä, mutta he tuovat esille hyvin erilaisia näkökulmia. Tämä auttaa representoimaan transihmisiä totuudenmukaisesti moninaisena ihmisryhmänä ja murtamaan heihin joskus liitettäviä yksipuolisia stereotypioita, joita esimerkiksi fiktiivisissä televisiosarjoissa saattaa esiintyä.

This thesis is about meeting and interviewing a transgender person and presenting this interview in a TV-documentary. As a case example we will use the production part of our thesis Finally I Am Me TV documentary. The objective of the thesis is to find a good way to approach and meet a transgender person in an interviewing situation and to later be able to apply this method to other potentially delicate matters.

Although knowledge about the matter has increased, transgender people are facing prejudice and faulty assumptions. In US-made TV-series fictive transgender characters are often depicted in a negative light, e.g. as victims or enemies. Human sex cannot be defined unequivocally, although Finnish legislation recognizes only two sexes, man and woman.

To many people sex is an essential part of their identity. As transgender people have, due to their gender identity, been considered as sort of ”other” persons in a heteronormative society, they have developed a tight inner circle. When making an interview it is important to consider various identities and inner groups. However, this should not interfere with the interview. A different identity does not mean that you could not identify with another person. A person's identity is made up of many variables and keeps changing continuously.

The objective of the documentary made as the production part of our thesis is to convey awareness of being transgender, to promote equality and to offer peer support to members of gender minorities. The importance of the preparations made before producing the documentary was emphasized as the subject matter was rather unfamiliar to the makers. The two main characters of the documentary have much in common, but they bring out very different points of views. This helps to depict transgender people accurately as a multi-faceted group of people and to break one-sided stereotypes sometimes associated with them, in fictive TV-series for instance.