Elämäntarinaa rakentamassa : Näkökulmia sijaishuollossa asuvan lapsen elämäntarinaan

Abstract

Opinnäytetyömme tarkoituksena oli selvittää, millainen on lastensuojelun sijaishuollossa asuvan lapsen elämäntarina sekä millaiseksi tarina rakentuu yhdessä läheisen ihmisen kanssa kerrottuna. Tutkimusote oli kvalitatiivinen eli laadullinen. Narratiivisessa opinnäytetyössä aihetta lähestyttiin sosiaalisen konstruktionismin kautta. Tämän tutkimussuunnan mukaisesti työtämme viitoitti ajatus tiedon rakentumi-sesta ihmisten välillä.

Opinnäyetyön aineisto kerättiin kolmivaiheisella elämänkerrallis-narratiivisella BNIM (Biographic-Narrative Interpretive Method) –haastattelulla. Työssä haastateltiin sijaishuollossa asuvia lapsia sekä heille läheisiä aikuisia. Haastattelujen tuottamasta aineistosta poimittiin narratiivisen analyysin avulla pääteemat. Teemojen pohjalta luotiin mallikertomukset, jotta sijaishuollossa asuvan lapsen elämäntarinasta muodostui kokonaiskuva sekä lapsen itsensä kertomana että lapsen läheisen kanssa yhdessä kerrottuna.

Työn aineistoa, lasten elämäntarinoita tarkasteltaessa niistä piirtyi samantyyppinen kuva kuin lastensuo-jelun parissa tehdyissä aiemmissakin tutkimuksissa. Näissä tutkimuksissa lasten elämäntarinoiden on havaittu usein olevan vaikeuksien sävyttämiä. Opinnäytetyössämme tarinoista huokui kuitenkin myös positiivisuus, ilo ja toiveikkuus. Lapsen ja aikuisen yhteinen elämäntarinatyöskentely lisäsi lapsen tietoisuutta elämänkulkuunsa liittyvistä tapahtumista. Yhteisessä kerronnassa tarinoista muotoutui aiempaa johdonmukaisempia ja kronologisempia.

Työssämme käytettävä tutkimusmetodi mahdollisti haastateltaville omien kokemusten kerronnan ja tätä kautta kuulluksi ja kohdatuksi tulemisen. Opinnäytetyössä havaittiin, että haastattelumenetelmää voidaan käyttää työmenetelmänä elämäntarinatyöskentelyssä.

The Purpose of our master´s thesis was to find out the characteristics of the life story of a child living in foster care and how it is constructed together with a parent or other close person. This thesis is a qualitative study and the narrative data was approached through social constructionism which emphasizes the construction of knowledge through social interaction. The research method was a BNIM (Biographic-Narrative interpretive Method) interview.

The interviewees were children living in foster care as well as their parents or other close biological relatives. The interview data was analysed through narrative analysis, which produced the main themes. The themes were then the basis of the life stories of the children.

The life stories of the children in foster care were similar to typical stories of children within child protection which are characterised by difficulties. However, the stories included positivity, joy and optimism. The child´s and the adult´s common work on the life story increased the children’s awareness of their life events. The stories constructed together became more consistent and chronological.

The research method in our work allowed the interviewees to tell about their own experiences. This way they were heard and met. This study also showed that the biographical narrative interpretive research method can be used as a working method in life story work.