Asumismuodon merkitys kuluttajan varallisuuden kehitykseen ja säästömahdollisuuksiin

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan pääkaupunkiseudun asuntomarkkinan hintakehitystä 20 vuoden ajalta (1996-2015). Työssä testaan ensisijaisesti asunnon ostoon ja omistamiseen liittyviä yleisiä oletuksia, jotka vaikuttavat kotitalouden tai kuluttajan varallisuuden kehitykseen.

Työssä on kyselytutkimuksen pohjalta asetetut tekijästä riippumattomat hypoteesit, joita testataan kvantitatiivisilla menetelmillä. Testaukseen on käytetty kolmea eri laskentamallia, joiden tietokannat on muodostettu julkisista lähteistä (mm. Tilastokeskus, Suomen Pankki, Kansaneläkelaitos, Nasdaq Helsinki, Verohallinto). Työn ensisijainen tavoite on saavuttaa yksinkertainen ja helposti lähestyttävä vaihtoehtoiskustannukseen perustuva mittaustapa vertailtaessa asunnon vuokraamista tai omistamista.

Kaksi ensimmäistä mittaustapaa käsittelevät asunnon omistamisen merkitystä kuluttajan varallisuuden kehitykseen ja kolmas mittaustapa, kassaylijäämämalli, ottaa huomioon myös kuluttajan todellisen vaihtoehtoiskustannuksen eli vuokra-asumisen. Kassaylijäämämalli on luotu aikaisemman käyttäjäkustannusteorian pohjalta. Malli haastaa nykyisiä omistusasujan kustannuksien mittaamiseen tarkoitettuja malleja.

Työssä osoitetaan asuntomarkkinan hinnanmuodostuksen tehottomuus sekä kyseenalaistetaan implisiittinen käsitys siitä, että omistusasuminen on aina parempi vaihtoehto kuin vuokra-asuminen.