Kotoisten valkuaisrehujen käytön vertailua lypsylehmien ruokinnassa

Abstract

Opinnäytetyöni tavoitteena oli tuottaa tietoa kotoisten valkuaiskasvien käytöstä lypsylehmien ruokinnassa ja siten osaltaan edistää Suomen valkuaisomavaraisuutta. Tarkoituksena oli myös tarkastella valkuaisruokinnan kannattavuutta ja ympäristövaikutuksia. Työn toimeksianta-jana toimi Valkuaisosaamiskeskuksesta ratkaisuja Hämeen valkuais-omavaraisuuteen -hanke.

Työni koostuu teoriaosasta sekä ProAgrian Karjakompassilla tehdyistä laskelmista, joissa vertailtiin eri valkuaisrehuvaihtoehtoja ja niiden vaikutuksia tuotantoon sekä talouteen. Yhtenä tärkeimpänä tarkastelun kohteena oli maitotuotto – rehukustannus. Laskelmat pohjautuivat Mustialan karjan kevään 2017 tuotantotuloksiin. Laskettuja ruokintoja ei testattu käytännössä. Laskelmissa käytetyt valkuaisrehut olivat teollinen puolitiiviste, rypsi, herne ja härkäpapu. Säilörehuina oli joko nurmi- tai puna-apila-säilörehu tai nurmisäilörehun ja härkäpapusäilörehun yhdistelmä.

Vertailussa puolitiivistettä sisältävällä ruokinnalla saavutettiin paras maitotuotos. Osa rypsistä voitiin korvata herneellä tai härkäpavulla ilman, että se vaikutti maitotuotokseen tai maidon rasva- ja valkuaispitoisuuksiin. Sen sijaan rypsin korvaaminen kokonaan herneellä tai här-käpavulla alensi merkittävästi maitotuotosta, mutta toisaalta se nosti maidon pitoisuuksia.

Nurmisäilörehun korvaaminen puna-apilasäilörehulla paransi tuotannon kannattavuutta laskettuna maitotuotto - rehukustannus. Kannattavimmat ruokinnat sisälsivät puna-apilasäilörehua ja rypsiä tai osa rypsistä oli korvattu herneellä tai härkäpavulla. Vastaavasti tuotannon kannattavuus heikkeni, kun osa nurmisäilörehusta korvattiin härkäpapusäilörehulla.

The aim of this thesis was to collect information about how to use locally produced protein crops in dairy cow feeding and thus promote protein self-sufficiency in Finland. The object was also to observe the profitability and environmental impacts of protein feeding. The commissioner of my Bachelor’s thesis was Valkuaisosaamiskeskuksesta rat-kaisuja Hämeen valkuaisomavaraisuuteen project.

The material for this thesis consists of a theory part and ProAgria’s calculations which were made with Karjakompassi. In the calculations, different protein feeding choices and their effects to production and finances were compared. One of the main objects of the review was milk profit minus feed costs. The calculations were based on Mustiala's cattle outputs in spring 2017. The feeding choices were not tested in practice. The protein feeds used in the calculations were industrial concentrate mix, turnip rape, pea and broad bean. Silage was either grass silage or red clover silage or combination of grass silage and broad bean silage.

The comparison shows that feeding that contains industrial concentrate achieves highest milk output but milks contents remain low. Part of the turnip rape can be replaced by pea or broad bean without that influence milk to output or milks fat content or protein content. If turnip rape is completely replaced with pea or broad bean, it lowers significantly the milk output but raises the milks contents.

When grass silage is replaced with red clover silage, the profitability improves. The most profitable feedings of the comparison contained red clover silage and turnip rape, or feed in which a part of the turnip rape was replaced with pea or broad bean. Respectively the profitability of production deteriorated when part of the grass silage was re-placed by broad bean silage.