Kiihottaminen kansanryhmää vastaan Suomen lainsäädännössä ja oikeuskäytännössä
Suoninen, Annikka (2017)
Suoninen, Annikka
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705239863
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705239863
Tiivistelmä
Juridiikan alaan liittyvässä opinnäytteessä tarkasteltiin kiihottamista kansanryhmää kohtaan koskevaa Rikoslain pykälää (RL 11:10) ja sen käyttöä Suomessa. Tutkimus on tehty käymällä läpi ja analysoimalla aihetta käsittelevää oikeustieteellistä kirjallisuutta, rikollisuutta koskevia virallisia tilastoja sekä oikeustapauksia.
Kiihottamispykälän soveltamisessa on kyse perustuslain ja ihmisoikeussopimusten takaaman sananvapauden rajoittamisesta, joten työssä tarkasteltiin aluksi sananvapauden asemaa ihmisoikeussopimuksissa ja hyväksyttäviä perusteita sananvapauden rajoittamiselle. Tässä suhteessa keskeisin ihmisoikeussopimus on Euroopan ihmisoikeussopimus, joka on juridisesti sitova kaikissa Euroopan Neuvoston jäsenmaissa.
Opinnäytteessä tarkasteltiin myös rikoslain kiihottamispykälän muotoutumista ja siihen tehtyjä uusien kansainvälisten sopimusten vaatimia muutoksia. Työssä käytiin läpi pykälän nykymuoto ja sen rikokselle määrittämä tunnusmerkistö. Opinnäytteessä esiteltiin myös sananvapausrikosten syyttämiskäytäntö, joka poikkeaa yleisestä rikosprosessissa siinä, että syyttämisoikeus on keskitetty valtakunnansyyttäjälle.
Kiihottamisrikosten yleisyyttä tarkasteltiin tutkimalla rikollisuutta ja rangaistuksia koskevia viranomaisten tuottamia tilastotietoja vuodesta 2008 lähtien eli kiihottamispykälän viimeisten muutosten jälkeen. Työssä käytiin läpi myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntöä sekä suomalaisia oikeustapauksia.
Kiihottaminen kansanryhmää vastaan on varsin harvinainen rikosnimike. Syyteharkintaan edenneitä rikosepäilyjä on ollut noin kymmenkunta vuodessa ja rikoksesta on tuomittu 1–4 henkilöä vuodessa. Rikosepäilyt ovat lisääntyneet huomattavasti vuodesta 2014 lähtien.
Kiihottamispykälän soveltamisessa on kyse perustuslain ja ihmisoikeussopimusten takaaman sananvapauden rajoittamisesta, joten työssä tarkasteltiin aluksi sananvapauden asemaa ihmisoikeussopimuksissa ja hyväksyttäviä perusteita sananvapauden rajoittamiselle. Tässä suhteessa keskeisin ihmisoikeussopimus on Euroopan ihmisoikeussopimus, joka on juridisesti sitova kaikissa Euroopan Neuvoston jäsenmaissa.
Opinnäytteessä tarkasteltiin myös rikoslain kiihottamispykälän muotoutumista ja siihen tehtyjä uusien kansainvälisten sopimusten vaatimia muutoksia. Työssä käytiin läpi pykälän nykymuoto ja sen rikokselle määrittämä tunnusmerkistö. Opinnäytteessä esiteltiin myös sananvapausrikosten syyttämiskäytäntö, joka poikkeaa yleisestä rikosprosessissa siinä, että syyttämisoikeus on keskitetty valtakunnansyyttäjälle.
Kiihottamisrikosten yleisyyttä tarkasteltiin tutkimalla rikollisuutta ja rangaistuksia koskevia viranomaisten tuottamia tilastotietoja vuodesta 2008 lähtien eli kiihottamispykälän viimeisten muutosten jälkeen. Työssä käytiin läpi myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntöä sekä suomalaisia oikeustapauksia.
Kiihottaminen kansanryhmää vastaan on varsin harvinainen rikosnimike. Syyteharkintaan edenneitä rikosepäilyjä on ollut noin kymmenkunta vuodessa ja rikoksesta on tuomittu 1–4 henkilöä vuodessa. Rikosepäilyt ovat lisääntyneet huomattavasti vuodesta 2014 lähtien.