Natseja, narsisteja ja naurattajia : teatteriohjaajan varjo

Abstract

Tämän opinnäytetyön aiheena on varjo-ilmiön näyttäytyminen teatteriohjaajan työssä. Työ on rajattu koskemaan nimenomaan ohjaajia, koska ohjaajat ovat työssään auktoriteettiasemassa. Ohjaajalla on valtaa ja tämän täytyy olla tietoinen omista varjopuolistaan, ettei hän alkaisi käyttää valtaansa väärin. Varjolla tarkoitetaan sellaisia ominaisuuksia, joita emme haluaisi itseemme liittää, mutta ne ovat osa meitä. Varjolla on lisäksi taipumus projisoitua. Koska emme siedä joitakin ominaisuuksia itsessämme, näemme oman varjomme muissa ihmisissä. Varjo on psykologinen käsite, jonka kehittäjänä on toiminut sveitsiläinen psykologi Carl Gustav Jung (1875–1961). Työssä esitellään varjon käsite, sekä muita Jungin teorioita mm. arkkityypeistä ja kollektiivisesta piilotajunnasta. Jungin teoriat vaikuttavat vahvasti edelleen. Yksi päälähteistä, teologian tohtori Martti Lindqvist ja hänen kirjansa Auttajan varjo edustavat modernia jungilaisuutta. Tässä opinnäytetyössä käsitellään varjon vaaroja sekä varjon käyttöä voimavarana. Lisäksi pohditaan persoonan ja roolin vaikutuksia teatteriohjaajan työssä. Työssä käydään myös läpi työn vaaratilanteita ja kuinka työ voi joskus johtaa uupumiseen. Työssä esitellään erilaisia varjo-ohjaajia sekä pohditaan kuinka varjoa voi käyttää hyödykseen teatterityössä. Lopuksi käsitellään työssäjaksamista ja sen eri keinoja. Työn tuloksena on, että varjosta on haittaa niin kauan kuin se on ihmiselle itselleen tuntematon. Kun uskallamme kurkistaa omaan pimeyteemme, voimme hyväksyä itsessämme pahuuden ja muut negatiiviset ominaisuutemme. Samalla voimme alkaa hyväksyä muutkin ihmiset sellaisina kuin he ovat. Kun varjopuolemme alkaa olla meille tuttu, voimme saada siitä energiaa ja voimaa.

The topic of this bachelor´s thesis is the shadow of a theatredirector or a drama instuctor. The thesis deals only with directors, because their job includes a lot of authority. This status brings power within, and directors should be aware of their shadow, so that they wouldn´t missuse this power. Shadow means those qualities that we wouldn´t want to possess, but they still are a part of us. Shadow also tends to project to other people. Because we can´t stand our bad qualities, we see them in other people. The shadow is a psychological term, that was improved by a Swiss psychiatrist Carl Gustav Jung (1875–1961). The thesis introduces the concept of the shadow and other theories by Jung: the archetypes and the collective unconscious. Jung´s theories have influenced many people. One of my main sources, a doctor of theology, Martti Lindqvist and his book Auttajan varjo, represent modern jungism. This thesis deals with the shadow and its dangers and also how you can use shadow as a re-source for theatrical purpose I also speculate how persona and roles affect in directing. The thesis also goes through different occupational hazards and it is noted that sometimes work can lead to exhaustion. The thesis introduces different shadow-directors and how you can use your shadow in theatre rehearsals. The end of the thesis deals with well-being in work. The conclusion is that the shadow can harm us as long as it´s not recogniced. As soon as we have the courage to take a peek in our own darkness, we can start to accept the badness in others. At the same time we can accept other people the way they are. As our shadow becomes familiar to us, we can use it as a source of energy and power.