Itsemääräämisoikeuden toteutuminen yleisessä edunvalvonnassa
Leino, Mirka (2017)
Leino, Mirka
Tampereen ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017052610473
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017052610473
Tiivistelmä
Itsemääräämisoikeus tarkoittaa kelpoisuuttamme määrätä omista asioistamme ja määrittää suhdettamme yhteiskuntaan sekä omaan itseemme. Itsemääräävä yksilö tekee oikeustoimia omissa nimissään ja informoituja päätöksiä saamiensa tietojen perusteella. Yleinen edunvalvonta huolehtii yksilön tärkeistä eduista silloin, kun hän ei sairauden, poissaolon tai muun vastaavan syyn vuoksi kykene niistä huolehtimaan. Tässä opinnäytetyössä tutkittiin itsemääräämisoikeuden toteutumista silloin, kun täysivaltaisella yksilöllä on tukeva, yleinen edunvalvoja. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa siitä, mitä itsemääräämisoikeus on, ja mikä on sen suhde yleiseen edunvalvontaan. Lisäksi työssä tutkittiin, kuinka edunvalvonnassa työskentelevät tukevat päämiehensä itsemääräämisoikeutta, ja kuinka holhoustoimilain tarkoitus toteutuu yleisessä edunvalvonnassa. Opinnäytetyön tuottamasta tiedosta on hyötyä esimerkiksi itsemääräämisoikeudesta kiinnostuneille tai edunvalvontaan määrätylle ja hänen läheisilleen. Työ voi toimia oppaana lisäksi edunvalvonnassa työssä aloittavalle edunvalvojalle tai edunvalvontasihteerille.
Opinnäytetyön näkökulma on lainopillinen ja toisaalta myös empiirinen, sillä edunvalvonnassa työskentelevien kokemuksia selvitettiin laadullisen kyselytutkimuksen avulla. Kyselyn avulla ei tuotettu yleistettävää tietoa, vaan sen avulla selvitettiin, kuinka edunvalvonnassa työskentelevät kokevat voivansa tukea päämiestensä kompetenssia. Holhoustoimilain tarkoituksen toteutumisen selvittämisen tueksi tutkimusta varten haastateltiin lainsäädäntöneuvos Markku Heliniä. Helin toimi oikeusministeriön asettaman lakia valmistelevan työryhmän puheenjohtajana, ja hänen haastattelunsa avulla selvitettiin, mikä ajatus tiettyjen säännösten taustalla on ollut, ja miksi säännökset muotoutuivat sellaisiksi kuin ne nyt ovat.
Lainopillinen tutkimus osoitti, että holhoustoimilaissa ei sellaisenaan puhuta itsemääräämisoikeudesta, mutta sen säännöksissä tavoitteena on päämiehen oman itsemääräämisoikeuden tukeminen. Itsemääräämisoikeus näkyy vahvasti perustuslain mukaisten perusoikeuksien taustalla, ja siksi sen toteutumista on tärkeää tukea myös edunvalvonnassa. Empiiristen tutkimusten avulla selvisi, että yleisessä edunvalvonnassa itsemääräämisoikeuden tukemisessa haasteita aiheuttaa erityisesti resurssien puute sekä edunvalvojan toimivalta, joka on oikeuskäytännössä hyväksytty paljon laajemmaksi kuin holhoustoimilaki on tarkoittanut. Edunvalvontaan määrääminen rajoittaa päämiehen itsemääräämisoikeutta aina käytännössä jonkin verran, sillä se antaa edunvalvojalle rinnakkaisen toimivallan tehdä oikeustoimia päämiehensä puolesta. Yleisen edunvalvonnan käytössä oleviin resursseihin tulisi kiinnittää enemmän huomiota, jotta holhoustoimilain tarkoittama päämiehen kompetenssia tukeva edunvalvonta voisi toteutua.
Opinnäytetyön näkökulma on lainopillinen ja toisaalta myös empiirinen, sillä edunvalvonnassa työskentelevien kokemuksia selvitettiin laadullisen kyselytutkimuksen avulla. Kyselyn avulla ei tuotettu yleistettävää tietoa, vaan sen avulla selvitettiin, kuinka edunvalvonnassa työskentelevät kokevat voivansa tukea päämiestensä kompetenssia. Holhoustoimilain tarkoituksen toteutumisen selvittämisen tueksi tutkimusta varten haastateltiin lainsäädäntöneuvos Markku Heliniä. Helin toimi oikeusministeriön asettaman lakia valmistelevan työryhmän puheenjohtajana, ja hänen haastattelunsa avulla selvitettiin, mikä ajatus tiettyjen säännösten taustalla on ollut, ja miksi säännökset muotoutuivat sellaisiksi kuin ne nyt ovat.
Lainopillinen tutkimus osoitti, että holhoustoimilaissa ei sellaisenaan puhuta itsemääräämisoikeudesta, mutta sen säännöksissä tavoitteena on päämiehen oman itsemääräämisoikeuden tukeminen. Itsemääräämisoikeus näkyy vahvasti perustuslain mukaisten perusoikeuksien taustalla, ja siksi sen toteutumista on tärkeää tukea myös edunvalvonnassa. Empiiristen tutkimusten avulla selvisi, että yleisessä edunvalvonnassa itsemääräämisoikeuden tukemisessa haasteita aiheuttaa erityisesti resurssien puute sekä edunvalvojan toimivalta, joka on oikeuskäytännössä hyväksytty paljon laajemmaksi kuin holhoustoimilaki on tarkoittanut. Edunvalvontaan määrääminen rajoittaa päämiehen itsemääräämisoikeutta aina käytännössä jonkin verran, sillä se antaa edunvalvojalle rinnakkaisen toimivallan tehdä oikeustoimia päämiehensä puolesta. Yleisen edunvalvonnan käytössä oleviin resursseihin tulisi kiinnittää enemmän huomiota, jotta holhoustoimilain tarkoittama päämiehen kompetenssia tukeva edunvalvonta voisi toteutua.