ÄLÄ LUE TÄTÄ OPINNÄYTETYÖTÄ : Osallistavaa julkista taidetta

Abstract

Ihminen on täyttänyt urbaanit asuinympäristönsä erilaisilla normeilla, ohjeistuksilla ja kielloilla. Niiden kommentoiminen ja murtaminen huumoria ja sarkasmia hyödyntävän taiteen keinoin on parhaimmillaan ajattelua ja sosiaalista toiminnallisuutta edistävää. Taiteellani tavoittelen katsojien ajatustyön aktivoitumista. Teoksissani käyn keskustelua yhteiskunnallisista ajankohtaisilmiöistä ja niiden yhteydestä sosiaalisen median käyttöön.

Kuvailen opinnäytetyössä yksityiskohtaisesti teosten taustoja, sitä miten ne syntyivät ja mitä niiden sanomasta on oleellista tuoda ilmi. Yksi teoksista kommentoi, kuinka julkisilla paikoilla ihminen pyrkii sulkeutumaan älypuhelimen ruudun taakse toisten ulottumattomiin. Toinen teos taas korostaa ihmisyyden parhaita puolia, kuten toisen empaattisen kohtaamisen, kehottamalla kiltteyteen ja huomaavaisuuteen. Kolmas teos käsittelee ihmisten kuplaantumista, mikä tuhoisimmillaan voi estää meitä unelmoimasta.

Opinnäytetyössäni tuon esiin kyseenalaistavia huomioita maailman tilasta ja kuvaan julkisen taiteen tekemisen suunnittelu- ja toteutusprosessia. Havainnollistan yksityiskohtaisesti työvaiheitani ja tapoja rakentaa yhteistyötä kaupungin eri toimijoiden kanssa. Loppupuolella opinnäytetyötä ympäristölähtöinen kehittymiseni perustuu etnografiseen analyysiin eli ihmisiltä havainnoituihin reaktioihin sekä avoimiin haastatteluihin näyttelystä.

Opinnäytetyöni on kohdistettu mm. kuvataiteen opiskelijoille ja kaikille niille, joilta löytyy kiinnostusta julkisen taiteen luomiseen, hankkimiseen, tukemiseen, rahoittamiseen ja erityisesti kohtaamiseen urbaanissa ympäristössä.

People have filled their urban environments with various rules, guidelines and prohibitions. Using art as a way of sarcastically and humorously commenting and breaking these conventions can at its best provoke our thinking and advance social participation. To me art is a fine tool to influence in how to activate viewer thinking process. In my work, I will generate dialogue of current societal phenomenon in relation to social media.

Both the background and the message of my work are systematically explicated. One piece comments smartphone caused public space isolation, the other one raising positive aspects of humanity through imperative of kindness and empathy. The third piece warns people not to become imprisoned in their personal bubble as it might forbid us from daydreaming.

The structure of my thesis is as follows. Firstly, I bring forth observations concerning current global situation. Secondly, I describe how public art projects are planned and organized in cooperation with a different range of agents. Thirdly, I demonstrate the working phases behind my work. Lastly, I valuate how my personal growth as an artist has transformed due to viewers’ open interviews and spontaneous reactions.

My thesis work has been focused for art students and for all those who find interest in creating, acquiring, supporting, funding public art, and especially encountering public art in urban environments.