Autonomisen työvuorosuunnittelun kehittäminen Tammenlehväkeskuksessa
Tuuli, Aino (2017)
Tuuli, Aino
Tampereen ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017052610474
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017052610474
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää hoitajien kokemuksia autonomisesta työvuorosuunnittelusta ja sen vaikutuksista työhyvinvointiin. Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä hoitajien tietoa autonomisesta työvuorosuunnittelusta ja sen vaikutuksista työhyvinvointiin koulutustilaisuudella. Lisäksi opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää työvuorosuunnittelua Tammenlehväkeskuksen laitoshoidon osastoilla ottamalla autonominen työvuorosuunnittelu käyttöön.
Opinnäytetyö toteutettiin käyttämällä toimintatutkimuksellista lähestymistapaa, koska työn tavoitteena oli käytännön toiminnan kehittäminen. Opinnäytetyön aineiston keruu ja -analysointi tehtiin käyttämällä kvantitatiivisia menetelmiä. Aineisto kerättiin kyselylomakkeella (n=50) ja analysoitiin tilastollisesti SPSS ohjelmalla.
Tuloksien mukaan hoitajien kokemukset autonomisesta työvuorosuunnittelusta olivat myönteisiä: työntekijöiden työvuorosuunnitelmat ja toiveet toteutuivat. Autonomisella työvuorosuunnittelulla oli myönteinen vaikutus työntekijöiden työhyvinvointiin. Se vaikutti myönteisesti työn ja vapaa-ajan yhteensovittamiseen, työssä jaksamiseen, työmotivaatioon ja työtehoon. Tuloksista ilmeni tarve pelisääntöjen kertaamiselle ja koulutukselle autonomisesta työvuorosuunnittelusta.
Johtopäätöksinä todettiin, että koulutusta autonomisesta työvuorosuunnittelusta tulisi tarjota koko hoitohenkilöstölle ja autonomisen työvuorosuunnittelun koulutusmateriaali pitäisi ottaa osaksi perehdytystä. Osastojen olisi hyvä kerrata pelisäännöt autonomisesta työvuorosuunnittelusta ja laittaa ne osaksi perehdytysmateriaalia. Jatkotutkimusaiheena esitettiin tutkimuksen toistamista myöhemmin, jotta nähtäisiin, onko koulutuksella ja pelisääntöjen kertaamisella vaikutusta autonomisen työvuorosuunnittelun kokemiseen, ergonomisen työvuorosuunnittelun toteutumiseen ja sitä kautta työhyvinvointiin.
Opinnäytetyö toteutettiin käyttämällä toimintatutkimuksellista lähestymistapaa, koska työn tavoitteena oli käytännön toiminnan kehittäminen. Opinnäytetyön aineiston keruu ja -analysointi tehtiin käyttämällä kvantitatiivisia menetelmiä. Aineisto kerättiin kyselylomakkeella (n=50) ja analysoitiin tilastollisesti SPSS ohjelmalla.
Tuloksien mukaan hoitajien kokemukset autonomisesta työvuorosuunnittelusta olivat myönteisiä: työntekijöiden työvuorosuunnitelmat ja toiveet toteutuivat. Autonomisella työvuorosuunnittelulla oli myönteinen vaikutus työntekijöiden työhyvinvointiin. Se vaikutti myönteisesti työn ja vapaa-ajan yhteensovittamiseen, työssä jaksamiseen, työmotivaatioon ja työtehoon. Tuloksista ilmeni tarve pelisääntöjen kertaamiselle ja koulutukselle autonomisesta työvuorosuunnittelusta.
Johtopäätöksinä todettiin, että koulutusta autonomisesta työvuorosuunnittelusta tulisi tarjota koko hoitohenkilöstölle ja autonomisen työvuorosuunnittelun koulutusmateriaali pitäisi ottaa osaksi perehdytystä. Osastojen olisi hyvä kerrata pelisäännöt autonomisesta työvuorosuunnittelusta ja laittaa ne osaksi perehdytysmateriaalia. Jatkotutkimusaiheena esitettiin tutkimuksen toistamista myöhemmin, jotta nähtäisiin, onko koulutuksella ja pelisääntöjen kertaamisella vaikutusta autonomisen työvuorosuunnittelun kokemiseen, ergonomisen työvuorosuunnittelun toteutumiseen ja sitä kautta työhyvinvointiin.