Oikeustradenomikoulutuksen ja asianajosihteerien ammattitaidon kehittäminen

Abstract

Opinnäytetyön aiheena oli tutkia oikeustradenomikoulutuksen kehittämismahdollisuuksia vastaamaan paremmin asianajosihteerien ammatissaan tarvitsemaa osaamista, sekä asianajosihteerien juridisten työtehtävien lisäämismahdollisuuksia tarjolla olevaa oikeustradenomikoulutusta kehittämällä. Tutkimuksen tavoitteena oli lisäksi selvittää miten paljon perehdytystä tai koulutusta asianajosihteerit tarvitsevat lainopillista tietämystä vaativien tehtävien hoitamiseen. Tutkimus suoritettiin kvalitatiivisena ja normatiivisena tutkimuksena keväällä 2017.

Työn teoreettisessa osuudessa käsiteltiin asianajotoimistoissa toimivien assistenttien rooleja, työtehtäviä ja sijoittumista työelämässä, heidän palkkatasoaan, sekä oikeustradenomikoulutuksen perusteita ja nykyisyyttä. Lisäksi käsiteltiin työssäoppimisen merkitystä ammattitaidon kehittämisessä. Teoria pohjautui pääasiassa eri lakeihin, tapaohjeisiin ja suosituksiin.

Empiirisessä osuudessa verrattiin teoriaosuudessa esiin nostettuja väittämiä saatuun haastattelumateriaaliin asianajosihteerien tarpeesta muokatun oikeustradenomikoulutuksen saamiseksi. Lisäksi osoitettiin koulutuksen sisällön kehittämistarpeen osa-alueita käytännön kannalta, sekä tutkimushaastattelussa esiin nousseiden toiveiden osalta.

Oikeustradenomikoulutuksen soveltuvuusongelmat asianajosihteerien tehtäviin osoittautuivat johtuvan koulutuksen alkuperäisestä suunnittelusta julkishallinnon tarpeisiin, vaikka asianajosihteerien tarve koulutukselle oli kiistämätön. Koulutuksen muuttamisen ongelmana taas näytti olevan koulutuksen opintosuunnitelman rakenne, joka kankeuttaa opintojen sisällön valintamahdollisuuksia. Vaikutusmahdollisuuksien kapea-alaisuus rajoittaa täysin eri lähtökohdista tulevien opiskelijoiden oppimisprosessia heitä mahdollisimman hyvin hyödyttävällä tavalla. Yksityisellä sektorilla toimivien asianajosihteerien tarpeet erosivat julkishallinnon oikeudellisten sihteerien ammattitaidollisista tarpeista huomattavasti, minkä vuoksi näille eri sektoreille tulisi aivan ehdottomasti tarjota toisistaan sisällöllisesti eroavaa koulutusta. Osin koulutuksen soveltuvuusongelmia vaikutti lisäävän yliopisto- ja ammattikorkeakouluopetuksen yhdenmukaisuuden puute erityisesti oikeudellisella alalla. Tutkimuksen tuloksena ehdotettiin mahdollisuutta tarjota opiskelijoille nykyistä enemmän valinnanvapautta syventäviin opintoihin ja niin sanottuihin erikoisalojen opintoihin, lisätä näiden tarjontaa opinnoissa, sekä pyrkiä yleisemmällä tasolla yhtenäistämään ainakin perusopintojen osalta yliopisto-opetusta ja ammattikorkeakouluopetusta.

The purpose of this thesis was to study the possibilities available for improving the BBA law programme to better correspond to the competence required from legal secretaries in their work and the possibilities to increase the legal tasks available for legal secretaries by developing the available BBA law programme. Additionally, this thesis examines how much induction or training legal secretaries require for performing tasks involving legal knowledge. The study was carried out as a qualitative and normative study in spring 2017.

The theoretical portion of the thesis looks into the roles, tasks and positions in working life of assistants working in legal offices, their pay level and the basis and current situation of the BBA law programme. In addition, the thesis examines the importance of learning on the job in terms of competence development. The theory portion is predominantly based on various laws, codes of conduct and recommendations. The empirical portion compares the claims raised in the theoretical portion to the acquired interview material in order to achieve a modified BBA law programme based on the needs of legal secretaries. In addition, the thesis draws attention to parts of the programme requiring improvement in terms of practical application and in terms of the preferences revealed in the research interviews.

The poor applicability of the BBA law degree to the tasks of legal secretaries appeared to result from the programme being originally designed for the needs of public administration, despite the fact that the degree is essential for legal secretaries. The problem with altering the programme seems to be the structure of the curriculum, which makes the selection of content inflexible. The narrow range of choices for students from entirely different fields limits their study process in a way that prevents them from benefitting to the greatest extent possible. The needs of legal secretaries working in the private sector differed significantly from the professional needs of legal secretaries working in public administration, as a result of which these two sectors should, without a doubt, be offered training with different content. In part, the adaptability problems of the programme seemed to be acerbated by the lack of uniformity in university and university of applied science studies, particularly in the field of law. This thesis suggests that students should have the opportunity to have added freedom in selecting advanced studies and in selecting more so-called special sector studies, that their availability within the studies should be increased and attempts should be made to unify, on a more general level, at least basic studies in universities and universities of applied sciences.