Liikkeelliset työtavat ohjausprosessissa

Abstract

Tämä opinnäytetyö on tehty fenomenologisena tapaustutkimuksena. Tutkimus tarkasteli ja kartoitti Kertomus miesten hengistä -prosessissa käytettyjä työtapoja keskittyen liikkeellisyyteen ja liikkeellisten työtapojen ohjaamiseen. Miten liikettä yhdistetään tekstiin? Voiko esitys olla sekä liikkeellinen että tekstilähtöinen? Tutkijan omat muistiinpanot, havainnot ja kokemukset toimivat tutkimuksen keskeisimpinä aineistoina. Aineistoa kerättiin näyttelijöiden teemahaastattelun sekä katsojien kyselyhaastattelun muodossa.

Tutkija itse toimi prosessin ohjaajana, joten tutkimus on subjektiivisten kokemusten ja havaintojen sekä alan kirjallisuuden ja tutkimuksen keskustelukenttä. Tutkimuksessa käytetty kirjallisuus koostuu pääosin nykyteatteriin, ohjaajuuteen ja näyttelijäntyöhön keskittyvästä teatterikirjallisuudesta, mutta ottaa myös harppauksia esimerkiksi tanssin alan kirjallisuuteen.

Tutkija hahmotti tutkimuksessa omat työskentelytapansa osana teatteritaiteen kenttää. Tutkimuksessa todettiin, että liikkeelliset menetelmät edesauttavat ryhmäytymistä, toimivat taiteellisen työskentelyn menetelminä teatterityöskentelyssä sekä voivat edistää kehotietoisuutta. Tutkimus myös hahmotteli tutkijan oman ohjaajuuden suuntaa. Fenomenologisen tutkimusotteen sekä aineiston suppeudesta johtuen tutkimus ei ole yleistettävissä, mutta tarjoaa näkökulmia ja havaintoja esittävän taiteen parissa työskentelevälle tai siitä kiinnostuneelle.

This thesis is a phenomenological case study. The study observed and mapped the practices used in ‘Kertomus miesten hengistä’ process. The study focuses on movement and directing movement based practices. How to combine movement with text? Could a performance be based on both movement and text? Researcher’s own notes, observations and experiences form the principal research material of this study. However, research material has been collected through theme interviews of the participating actors and an inquiry interview of a few members of the audience.

The researcher herself had the role of the director in this process. Therefore the study is described as a conversational field of both subjective experiences and observations, literature and research. Literature used in the study consists mostly of literature about Postmodern theater, directing and acting, but takes a few leaps into dance literature too.

The researcher understood her own working methods as a part of the theater field. The study pointed out that movement based practices contribute to grouping, can function as artistic practices in theater field and can improve body awareness. The study also shaped the researcher’s own orientation towards directing. Due to the phenomenological perspective and the extent of the research material this study cannot be generalized. It can offer perspectives and observations to someone working with or interested in performing arts.