Urakoitsijan ja suunnittelijan välinen yhteistyö ja sen kehitystarpeet
Blom, Jere (2017)
Blom, Jere
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705229435
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705229435
Tiivistelmä
Tässä työssä tutkittiin urakoitsijan ja suunnittelijan välistä yhteistyötä, sen ongelmakohtia sekä mahdollisia kehitysmahdollisuuksia erilaisissa rakennushankkeissa. Työssä keskityttiin suureksi osaksi talotekniikkaan, mutta monet esille nousseet asiat pätevät myös rakennustekniikassa. Työ perustui suureksi osaksi kokemusperäiseen tietoon, jota kerättiin tekemällä avoimia haastatteluja urakoitsijoiden ja suunnittelijoiden kanssa.
Tutkimuksen teoreettisessa osuudessa käytiin läpi rakennushankkeen osapuolet, hankkeen kulku, taloteknisen suunnittelun kulku sekä rakennushankkeiden eri toteutusmuodot ja selitettiin edellä mainittujen asioiden termistöä ja tehtävänimikkeitä. Lisäksi kerrottiin miten ja miksi eri toteutusmuodot ja suunnittelun vaiheet vaikuttavat urakoitsijan ja suunnittelijan väliseen yhteistyöhön.
Teoreettisen osuuden jälkeen tarkasteltiin yhteistyötä suunnittelijan ja urakoitsijan omista näkökulmista. Rakennuttajan merkitys näkyi molempien näkökulmissa. Suunnitelmien ja muutosehdotusten tarkastelu urakoitsijan ja suunnittelijan kanssa kasvotusten olisi merkittävä edistys yhteistyöhön ja moni rakennushanke säästyisi yllättävien muutosten aiheuttamista aikataulupoikkeamista ja kustannusvaikutuksista.
Urakoitsijan näkökulmasta katsottuna suurin haaste oli henkilökunnan vähyys ja resurssien riittämättömyys toteutusmuodosta riippuen osallistumaan riittävästi suunnitteluohjaukseen tai suunnitelmien tarkasteluun rakennushankkeen alussa. Muutosehdotusten saaminen liikkeelle mahdollisimman hyvin perusteltuna ja aikaisessa vaiheessa rakentamista paljastui haasteeksi ajanpuutteen vuoksi. Myös suunnittelijan koulutus ja epäily käytännön toteutuksen kokemattomuudesta ja sitä kautta ammattitaidosta epäilyttivät urakoitsijoita.
Suunnittelijan näkökulmasta katsottuna suunnitteluohjaus oli usein huonolla tasolla toteutusmuodosta riippumatta. Rakennuttajan riittävä ammattitaito ja urakoitsijan resurssien käyttö ohjaukseen olivat liian vähäiset, jolloin suunnitteluohjaukseen lisätyt resurssit säästyisivät myöhemmässä vaiheessa yllättävien muutosten puuttuessa.
Tutkimuksen teoreettisessa osuudessa käytiin läpi rakennushankkeen osapuolet, hankkeen kulku, taloteknisen suunnittelun kulku sekä rakennushankkeiden eri toteutusmuodot ja selitettiin edellä mainittujen asioiden termistöä ja tehtävänimikkeitä. Lisäksi kerrottiin miten ja miksi eri toteutusmuodot ja suunnittelun vaiheet vaikuttavat urakoitsijan ja suunnittelijan väliseen yhteistyöhön.
Teoreettisen osuuden jälkeen tarkasteltiin yhteistyötä suunnittelijan ja urakoitsijan omista näkökulmista. Rakennuttajan merkitys näkyi molempien näkökulmissa. Suunnitelmien ja muutosehdotusten tarkastelu urakoitsijan ja suunnittelijan kanssa kasvotusten olisi merkittävä edistys yhteistyöhön ja moni rakennushanke säästyisi yllättävien muutosten aiheuttamista aikataulupoikkeamista ja kustannusvaikutuksista.
Urakoitsijan näkökulmasta katsottuna suurin haaste oli henkilökunnan vähyys ja resurssien riittämättömyys toteutusmuodosta riippuen osallistumaan riittävästi suunnitteluohjaukseen tai suunnitelmien tarkasteluun rakennushankkeen alussa. Muutosehdotusten saaminen liikkeelle mahdollisimman hyvin perusteltuna ja aikaisessa vaiheessa rakentamista paljastui haasteeksi ajanpuutteen vuoksi. Myös suunnittelijan koulutus ja epäily käytännön toteutuksen kokemattomuudesta ja sitä kautta ammattitaidosta epäilyttivät urakoitsijoita.
Suunnittelijan näkökulmasta katsottuna suunnitteluohjaus oli usein huonolla tasolla toteutusmuodosta riippumatta. Rakennuttajan riittävä ammattitaito ja urakoitsijan resurssien käyttö ohjaukseen olivat liian vähäiset, jolloin suunnitteluohjaukseen lisätyt resurssit säästyisivät myöhemmässä vaiheessa yllättävien muutosten puuttuessa.