Sosiaalinen kuntoutus osana aikuissosiaalityötä : työllistymisen ja sosiaalisen toimintakyvyn edistäminen ryhmämuotoisen sosiaalisen kuntoutuksen keinoin
Tenhunen, Camilla (2017)
Tenhunen, Camilla
Turun ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017053111485
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017053111485
Tiivistelmä
Vuonna 2015 sosiaalinen kuntoutus sai sosiaalihuoltolaissa lainmukaisen määritelmän osana kunnallisesti järjestettäviä sosiaalipalveluita. Sosiaalisella kuntoutuksella tavoitellaan sosiaalisen toimintakyvyn ja elämänhallinnan vahvistamista sekä työelämäosallisuuden tukemista ja edistämistä. Lain antama määritelmä sosiaaliselle kuntoutukselle on laaja, eikä se vastaa suoraan kysymykseen siitä, millaista palvelun pitäisi olla.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on tutkia sosiaalisen kuntoutuksen roolia Turun kaupungin avohuollon aikuis- ja lapsiperhesosiaalityössä. Opinnäytetyön tavoitteena on selvittää Kelkka-hankkeen toiminnan pohjalta, millaisin edellytyksin ryhmämuotoinen sosiaalinen kuntoutus voisi muodostua pysyväksi työkäytänteeksi osaksi aikuissosiaalityötä ja millaisia vaikutuksia ryhmämuotoisella sosiaalisella kuntoutuksella on asiakkaan subjektiiviseen kokemukseen sosiaalisesta toimintakyvystään ja mahdollisuuksistaan työllistymiseen.
Opinnäytetyön tietoperusta kiinnittyy aikuissosiaalityön ja sen lähtökohtien ympärille, jossa sosiaalinen kuntoutus voidaan nähdä osana kuntouttavaa sosiaalityötä. Tutkimusaineisto koostuu Kelkka-hankkeen kehittämistoiminnan havainnoista ja dokumentoinnista sekä ryhmätoiminnan lopussa tehdystä lomakekyselystä ja kolmesta ryhmähaastattelusta. Aineiston analyysin menetelmänä on käytetty sisällönanalyysia, joka on tehty aineistolähtöisesti.
Kelkka-hankkeessa toteutetun ryhmämuotoisen sosiaalisen kuntoutuksen tavoitteena oli tukea osallistujan elämänhallintaa ja edistää mahdollisuuksia työllistymiseen. Kerätyn aineiston perusteella ryhmämuotoinen sosiaalinen kuntoutus vaikutti positiivisesti ryhmään osallistuvien arkeen. Usea osallistujista koki oman motivaationsa kasvaneen ryhmätoiminnan aikana ja oli valmis miettimään uutta suuntaa elämälleen.
Sosiaalinen kuntoutus tulisi mieltää tavoitteellisena työskentelyprosessina, jonka aikana asiakkaalle tarjotaan tehostetusti räätälöityjä tukitoimenpiteitä. Pelkästään sosiaalityön työmuotoja monipuolistamalla ei pystytä vastaamaan sosiaalisen kuntoutuksen tarpeeseen Turussa vaan työhön kaivataan myös lisää resursseja, jotta sosiaalihuoltolain asettamat velvoitteet sosiaalisen kuntoutuksen osalta voidaan täyttää. Kehittämistarvetta sosiaalisen kuntoutuksen ja sosiaalityön kentällä on Turussa edelleen. Kelkka-hankkeessa on tehty kuitenkin jo hyvää pohjatyötä ryhmämuotoisen sosiaalisen kuntoutuksen suunnittelulle, järjestämiselle ja kehittämiselle sosiaalityössä.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on tutkia sosiaalisen kuntoutuksen roolia Turun kaupungin avohuollon aikuis- ja lapsiperhesosiaalityössä. Opinnäytetyön tavoitteena on selvittää Kelkka-hankkeen toiminnan pohjalta, millaisin edellytyksin ryhmämuotoinen sosiaalinen kuntoutus voisi muodostua pysyväksi työkäytänteeksi osaksi aikuissosiaalityötä ja millaisia vaikutuksia ryhmämuotoisella sosiaalisella kuntoutuksella on asiakkaan subjektiiviseen kokemukseen sosiaalisesta toimintakyvystään ja mahdollisuuksistaan työllistymiseen.
Opinnäytetyön tietoperusta kiinnittyy aikuissosiaalityön ja sen lähtökohtien ympärille, jossa sosiaalinen kuntoutus voidaan nähdä osana kuntouttavaa sosiaalityötä. Tutkimusaineisto koostuu Kelkka-hankkeen kehittämistoiminnan havainnoista ja dokumentoinnista sekä ryhmätoiminnan lopussa tehdystä lomakekyselystä ja kolmesta ryhmähaastattelusta. Aineiston analyysin menetelmänä on käytetty sisällönanalyysia, joka on tehty aineistolähtöisesti.
Kelkka-hankkeessa toteutetun ryhmämuotoisen sosiaalisen kuntoutuksen tavoitteena oli tukea osallistujan elämänhallintaa ja edistää mahdollisuuksia työllistymiseen. Kerätyn aineiston perusteella ryhmämuotoinen sosiaalinen kuntoutus vaikutti positiivisesti ryhmään osallistuvien arkeen. Usea osallistujista koki oman motivaationsa kasvaneen ryhmätoiminnan aikana ja oli valmis miettimään uutta suuntaa elämälleen.
Sosiaalinen kuntoutus tulisi mieltää tavoitteellisena työskentelyprosessina, jonka aikana asiakkaalle tarjotaan tehostetusti räätälöityjä tukitoimenpiteitä. Pelkästään sosiaalityön työmuotoja monipuolistamalla ei pystytä vastaamaan sosiaalisen kuntoutuksen tarpeeseen Turussa vaan työhön kaivataan myös lisää resursseja, jotta sosiaalihuoltolain asettamat velvoitteet sosiaalisen kuntoutuksen osalta voidaan täyttää. Kehittämistarvetta sosiaalisen kuntoutuksen ja sosiaalityön kentällä on Turussa edelleen. Kelkka-hankkeessa on tehty kuitenkin jo hyvää pohjatyötä ryhmämuotoisen sosiaalisen kuntoutuksen suunnittelulle, järjestämiselle ja kehittämiselle sosiaalityössä.