Jag vill inte prata om det

Abstract

”Jag vill inte prata om det” är ett projekt som tar en djupdykning i de mörka aspekterna av det förmodligen mest diskuterade och undersökta kapitlet i Finlands historia: krigsåren 1939–1945. Mitt arbete, som består av digitala illustrationer och ett ljudverk, vill visa den våldsamma och groteska sidan av kriget för allmänheten. Detta är något jag upplever att man sällan gjort inom inhemsk visuell media.

Trots att illustrationerna är digitala, har de framställts i en relativt traditionell stil som går att jämföra med verk som skapats på papper eller duk, med blyerts eller akryl. De är en aning råa till sin natur och är alla mer eller mindre inspirerade av riktiga historier och fotografier.

Textdelen fokuserar främst på de psykologiska följderna för den enskilda soldaten som tagit del i modern krigföring. Jag har även valt att se längre bakåt i tiden och undersöka militärpsykiatrins utveckling under 1900-talet.

Genom de mörka illustrationerna och de öronbedövande ljuden av skrik, artillerikoncentrationer och maskingevärseld, vill jag väcka en känsla av obehag hos åskådaren, och ge en liten glimt av en krigsveterans verkliga mardrömmar.

”En tahdo puhua siitä” on projekti joka uppoutuu syvälle Suomen historian ehkä eniten tutkitun ja keskustelua herättäneen luvun, sotavuosien 1939–1945 synkkiin kohtiin. Työni, joka koostuu digitaalisista piirustuksista sekä ääniteoksesta, pyrkii näyttämään yleisölle sotavuosien väkivaltaisen ja groteskin puolen. Tätä olen omasta mielestäni harvoin nähnyt kotimaan visuaalisessa mediassa.

Vaikka piirustukset ovat alkuperältään digitaalisia, on ne tehty suhteellisen perinteiseen tyyliin, jäljitellen paperin, kankaan, lyijykynien ja akryylivärien ominaisuuksia. Kuvat ovat melko raakoja luonteeltaan, ja ne perustuvat oikeisiin kertomuksiin ja valokuviin, joskin löysästi.

Tekstiosuus keskittyy enemmän niihin psyykkisiin jälkiin joka nykyaikainen sodankäynti jättää yksittäiseen sotilaaseen. Olsen myös valinnut katsoa vielä kauemmas menneisyyteen, saadakseni yleiskuvan sotilaspsykiatrian kehityksestä 1900-luvun aikana.

Synkkien piirustuksien sekä korviahuumaavien huutojen, tykistökeskitysten ja konekivääritulen äänien kautta, haluan herättää katsojassa epämiellyttävän tunteen, sekä antaa tälle silmäyksen sotaveteraanin hyvin tosiin painajaisiin.

“I don’t want to talk about it” is a project that takes a deep dive into the dark corners of perhaps the most widely discussed and researched chapter in Finnish history, the war years of 1939–1945. My work, consisting of digital illustrations and an audio piece, aims to show the more violent and gruesome side of the war years to the public eye. This is something I’ve felt has seldom been done in domestic visual media.

Although the illustrations are of digital origin, they are drawn in a fairly traditional style, resembling graphite or acrylic works. They are quite graphic in nature, and are all inspired by both real accounts and photographs, some more loosely than others.

My thesis focuses further on the psychological effects that modern warfare has on the common soldier. I have also decided to look even further back in the past, to form a broader understanding of the development of military psychiatry in the 20:th century.

The unsettling illustrations, along with the ear-piercing sounds of screaming, artillery barrages and machinegun fire are meant to invoke a sense of uneasiness in the viewer, and a small glimpse into the very real nightmares of a war veteran.