Lapsen kriisin kohtaaminen päiväkodissa

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli löytää toimivia keinoja lapsen traumaattisen kriisin kohtaamiseen ja käsittelyyn päiväkodissa. Tarkoituksena oli selvittää, miten päiväkodissa kohdataan lapsen kriisi niin yksilön kuin koko päiväkotiryhmän kanssa. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää varhaiskasvattajien näkemyksiä kasvatusyhteistyön merkityksestä kriisitilanteissa sekä heidän omista valmiuksistaan kohdata kriisitilanteet.

Tutkimus on kvalitatiivinen ja opinnäytetyön aineisto kerättiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina. Kohdejoukkona oli yhteensä viisi varhaiskasvattajaa kahdesta eri päiväkodista. Aineisto analysoitiin teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla. Opinnäytetyön teoreettisena viitekehyksenä oli kriisin teoria.

Tutkimustulokset osoittivat, että lapsen ja perheen kriisitilanteessa päiväkodin varhaiskasvattajat voivat auttaa parhaiten pyrkimällä avoimeen vuorovaikutukseen lapsen ja perheen kanssa. Haastatellut varhaiskasvattajat toivat esiin, että lapsen kanssa tärkeää on keskustella kriisistä lapsen ikä- ja kehitystaso huomioiden. Tärkeänä tuloksena nousi esiin lasten yksilöllinen ja ryhmäkohtainen havainnointi. Varhaiskasvattajat korostivat, että heillä tulee olla herkkyyttä tunnistaa lapsen tarpeet ja heidän tulee osata vastata niihin yksilöllisesti. Tärkeimpänä varhaiskasvattajat kuitenkin pitivät arjen ja rutiinien merkitystä lapsen kriisin keskellä. Tunnetyöskentely sekä luovat ja toiminnalliset menetelmät nähtiin myös yhtenä keinona tukea lasta kriisissä. Varhaiskasvattajat kokivat päiväkodin ja huoltajien välisen kasvatusyhteistyön merkityksen korostuvan kriisitilanteessa.

Opinnäytetyön aineiston perusteella voidaan päätellä, että lapsille toiminnallisia menetelmiä tärkeämpänä kriisiauttamisessa on turvallinen ympäristö ja turvalliset aikuiset. Tuloksista voidaan myös päätellä, että koko päiväkotiryhmän havainnointi on tärkeää kriisitilanteessa, jotta huomataan mahdolliset muutokset lasten käyttäytymisessä ja niihin pystytään puuttumaan varhaisessa vaiheessa. Tutkimustuloksista tuli myös ilmi, että osa varhaiskasvattajista koki tarvitsevansa enemmän koulutuksia lapsen kriisin kohtaamiseen ja käsittelyyn.

The purpose of this thesis was to find practical means to face and deal with child’s traumatic crisis in a day care centre. Another purpose was to research on how early childhood educators think about the significance of partnership in early childhood education in a crisis situation and their own preparedness to face these situations. The aim was to resolve means how to encounter child’s crisis at individual and group levels in day care.

The thesis is qualitative and the material was collected using semi-structured theme interviews. The target group consisted of five early childhood educators from two different day care centres. The material was analyzed using theory-based content analysis. The theoretical framework of the thesis was crisis management theory.

The results show that the best course of action for early childhood educators working at day care, is to aim for open interaction with the child and the family in the crisis situation. The interviewed early childhood educators brought forth that it’s important to take into consideration the age and stage of development of the child when having a conversation about the crisis. Nonetheless, the educators believe a regular day routine is the most important thing in the crisis of child. Alongside with teaching emotional intelligence, creative and functional methods were also seen as one way to support a child in crisis. Significance of partnership in early childhood education in crisis situations was emphasized by the educators.

The results presented show that secure environment and the presence of adults are the most important factors to a child in crisis. In conclusion, observation on a day care group facing crisis situation holds significance in order to take notice on possible changes in children’s behaviour and reacting to these changes early on. The research results also revealed, that some of the early childhood educators felt that they need more training on how to face child’s crisis situation.