Varhainen vuorovaikutus raskauden aikana ja syntymän jälkeen
Korpela, Maiju; Ruuhi, Anniina; Ylistö, Emma (2017)
Korpela, Maiju
Ruuhi, Anniina
Ylistö, Emma
Turun ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017060211978
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017060211978
Tiivistelmä
Varhainen vuorovaikutus äidin ja lapsen välillä alkaa jo raskausaikana. Äidin kiintymyksellä syntymättömään lapseen on todettu olevan yhteyttä syntymän jälkeisen vuorovaikutuksen onnistumiseen. Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää kirjallisuuskatsauksen avulla, miten raskauden aikana syntynyt kiintymyssuhde ja varhainen vuorovaikutus luovat pohjan äidin ja lapsen yhteiselle vuorovaikutukselle syntymän jälkeen. Työssä perehdytään myös siihen, kuinka kätilö voi työssään tukea ja edesauttaa terveen äidin ja lapsen vuorovaikutussuhteen syntymistä.
Tiedonhaussa käytettiin useita tietokantoja, esimerkiksi: Academic Search Elite, Arto ja PubMed. Yhteensä näistä valittiin 14 englannin- ja suomenkielistä tutkimusta sekä yksi kirja.
Tutkimuksista käy ilmi, että äidin sekä psyykkinen että fyysinen hyvinvointi vaikuttavat sekä raskauden aikana syntyvään kiintymykseen lasta kohtaan, että syntymän jälkeiseen varhaiseen vuorovaikutukseen. Äidin terveydelliset ongelmat tai huono sosioemotionaalinen elämäntilanne voivat vaikuttaa negatiivisesti äidin ja lapsen väliseen vuorovaikutukseen. Varhaisen vuorovaikutuksen kehittyminen äidin ja lapsen välille on kiistattoman tärkeää lapsen myöhemmälle kehitykselle. Kätilön on pystyttävä tukemaan ja havaitsemaan mahdollisia vuorovaikutusta uhkaavia tai haavoittavia tekijöitä sekä pystyttävä puuttumaan niihin. Kätilön tulisi tarvittaessa olla äidin tukena jo raskauden aikana sekä tukea hänen kiintymyssuhteensa syntyä lapseen. Kiintymyssuhteella on todettu olevan selkeä yhteys syntymän jälkeisen vuorovaikutuksen onnistumisessa.
Tulosten pohjalta voidaan todeta, että raskauden aikaisella ja syntymän jälkeisellä kiintymyksellä sekä vuorovaikutuksella on vahva yhteys toisiinsa. Kätilöllä on myös merkittävä rooli varhaisen vuorovaikutuksen tukemisessa. Vuorovaikutusta tutkittiin paljon 80–90-luvuilla. Aiheen tutkimista tulisi jatkaa edelleen ja kehittää ammattihenkilöiden osaamista tällä alueella.
Tiedonhaussa käytettiin useita tietokantoja, esimerkiksi: Academic Search Elite, Arto ja PubMed. Yhteensä näistä valittiin 14 englannin- ja suomenkielistä tutkimusta sekä yksi kirja.
Tutkimuksista käy ilmi, että äidin sekä psyykkinen että fyysinen hyvinvointi vaikuttavat sekä raskauden aikana syntyvään kiintymykseen lasta kohtaan, että syntymän jälkeiseen varhaiseen vuorovaikutukseen. Äidin terveydelliset ongelmat tai huono sosioemotionaalinen elämäntilanne voivat vaikuttaa negatiivisesti äidin ja lapsen väliseen vuorovaikutukseen. Varhaisen vuorovaikutuksen kehittyminen äidin ja lapsen välille on kiistattoman tärkeää lapsen myöhemmälle kehitykselle. Kätilön on pystyttävä tukemaan ja havaitsemaan mahdollisia vuorovaikutusta uhkaavia tai haavoittavia tekijöitä sekä pystyttävä puuttumaan niihin. Kätilön tulisi tarvittaessa olla äidin tukena jo raskauden aikana sekä tukea hänen kiintymyssuhteensa syntyä lapseen. Kiintymyssuhteella on todettu olevan selkeä yhteys syntymän jälkeisen vuorovaikutuksen onnistumisessa.
Tulosten pohjalta voidaan todeta, että raskauden aikaisella ja syntymän jälkeisellä kiintymyksellä sekä vuorovaikutuksella on vahva yhteys toisiinsa. Kätilöllä on myös merkittävä rooli varhaisen vuorovaikutuksen tukemisessa. Vuorovaikutusta tutkittiin paljon 80–90-luvuilla. Aiheen tutkimista tulisi jatkaa edelleen ja kehittää ammattihenkilöiden osaamista tällä alueella.