Laskennallisen tukkipuuprosentin vertailu korjuun toteutuneeseen tukkipuuprosenttiin
Tyynelä, Sini (2017)
Tyynelä, Sini
Tampereen ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017060111910
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017060111910
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, kuinka tarkasti MELA eli metsälaskelma ennustaa hakkuissa tulevan tukki- ja kuitupuuprosentin verrattuna korjuissa toteutuneisiin tukki- ja kuitupuuprosentteihin. Vertailulla selvitettiin, mitä merkitystä hakkuuajankohdalla on ja miten leimikon ominaisuudet vaikuttavat kuitupuun/tukkipuun saantiin. Tavoitteena oli myös selvittää, kuinka tarkasti MELA laskee ja ennustaa ohjelmaan syötettyjen tietojen perusteella leimikolta tulevat puutavaralajien kuutiomäärät verrattuna toteutuneisiin kuutiomääriin. Jos poikkeamaa oli, haluttiin tietää, millaisilla leimikoilla, erilaisilla hakkuutavoilla ja hakkuuajankohdalla eroja oli eniten. Opinnäytetyön tilaajana oli UPM Metsä. Tarkoituksena oli, että UPM sai lisätietoja siitä, kuinka MELAn ennustukset pitävät paikkansa. Opinnäytetyö tehtiin kvantitatiivisella eli määrällisellä tutkimusmenetelmällä.
Ensiharvennuksissa tukkia saatiin 2,79 % ja kuitua 97,21 %. Ennusteen ja toteutuneen ero oli 1,73 %. Tukin suhde kuituun oli ensiharvennuksilla isompi kuin MELA ennusti. Harvennushakkuissa tukkia saatiin 23,66 % ja kuitua 76,34 %. Laskentatapa ja leimikon ominaisuus vaikuttivat harvennushakkuissa tukin ja kuidun suhteen eroihin. Uudistushakkuissa, tukkia saatiin 66,2 % ja kuitua 33,8 %. Kuidun suhde tukkiin oli uudistushakkuissa isompi kuin MELA ennusti. Uudistushakuissa kuutiomäärät vaihtelivat eniten mäntytukilla, kuusitukilla, mäntykuidulla ja kuusikuidulla. Harvennushakkuissa kuutiomäärät vaihtelivat eniten mäntytukilla, mäntykuidulla ja kuusikuidulla. Ensiharvennuksissa kuutiomäärävaihtelut olivat isoja kaikilla kuitupuilla. Eniten puutavaralajien kuutiomäärävaihteluja ennusteen ja toteutuneen välillä esiintyi talvikorjuukelpoisissa leimikoissa.
Tukin ja kuidun suhteen vaihtelu ennusteen ja toteutuneen välillä ei ole merkittävän suuri harvennushakkuissa ja ensiharvennuksissa. Uudistushakkuissa muutokset olivat isompia. Isoimmat erot toteutuman ja suunniteen välillä tulivat puutavaralajien määrissä. MELAn ennuste erosi puutavaralajien suhteen talvikorjuukelpoisissa leimikoissa huomattavasti enemmän kuin kesäkorjuukelpoisissa leimikoissa. Talvikorjuukelpoisia leimikoita ja tuorekankaita tarkasteltaessa tukki- ja kuitupuun suhde sekä eri puutavaralajien määrien muutokset olivat samansuuntaisia. Kuitenkin talvikorjuukelpoisia leimikoita tarkasteltaessa aineistossa oli sekä tuorekankaita että kuivahkoja kankaita. Asia ei siis selity pelkästään sillä, että suurin osa talvella korjattavista leimikoista olisi ollut tuorekankaita.
Ensiharvennuksissa tukkia saatiin 2,79 % ja kuitua 97,21 %. Ennusteen ja toteutuneen ero oli 1,73 %. Tukin suhde kuituun oli ensiharvennuksilla isompi kuin MELA ennusti. Harvennushakkuissa tukkia saatiin 23,66 % ja kuitua 76,34 %. Laskentatapa ja leimikon ominaisuus vaikuttivat harvennushakkuissa tukin ja kuidun suhteen eroihin. Uudistushakkuissa, tukkia saatiin 66,2 % ja kuitua 33,8 %. Kuidun suhde tukkiin oli uudistushakkuissa isompi kuin MELA ennusti. Uudistushakuissa kuutiomäärät vaihtelivat eniten mäntytukilla, kuusitukilla, mäntykuidulla ja kuusikuidulla. Harvennushakkuissa kuutiomäärät vaihtelivat eniten mäntytukilla, mäntykuidulla ja kuusikuidulla. Ensiharvennuksissa kuutiomäärävaihtelut olivat isoja kaikilla kuitupuilla. Eniten puutavaralajien kuutiomäärävaihteluja ennusteen ja toteutuneen välillä esiintyi talvikorjuukelpoisissa leimikoissa.
Tukin ja kuidun suhteen vaihtelu ennusteen ja toteutuneen välillä ei ole merkittävän suuri harvennushakkuissa ja ensiharvennuksissa. Uudistushakkuissa muutokset olivat isompia. Isoimmat erot toteutuman ja suunniteen välillä tulivat puutavaralajien määrissä. MELAn ennuste erosi puutavaralajien suhteen talvikorjuukelpoisissa leimikoissa huomattavasti enemmän kuin kesäkorjuukelpoisissa leimikoissa. Talvikorjuukelpoisia leimikoita ja tuorekankaita tarkasteltaessa tukki- ja kuitupuun suhde sekä eri puutavaralajien määrien muutokset olivat samansuuntaisia. Kuitenkin talvikorjuukelpoisia leimikoita tarkasteltaessa aineistossa oli sekä tuorekankaita että kuivahkoja kankaita. Asia ei siis selity pelkästään sillä, että suurin osa talvella korjattavista leimikoista olisi ollut tuorekankaita.